Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
KOLMÅRDEN-ÖÖLANTI HEINÄKUUSSA JUUKAN VUOKOSSA ELOKUUSSA

Kesälomamatka Ruotsiin Kolmårdeniin ja Öölannin saarelle 16. - 23.7.2017

Silloin kun lapset olivat pieniä, tuli aina joskus pohdittua Kolmårdenissa käyntiä - ei tosin muistaakseni lasten kuullen - mutta reissu aina jäi tekemättä. Tämän vuoden alussa päätimme matkan vihdoin tehdä, ja Tiia lupautui mukaan lapsiosaston edustajaksi, yllättävän vähän sitä täytyi suostutella.

Valokuvat on jaettu kahteen albumiin: Kolmården ja Öölanti

Matkalle lähdettiin Turuust sunnuntai-iltana punaisella viikinkilaivalla, Tukholma saavutettiin aamuvarhain.

Kolmården oli ensimmäinen matkakohde, koko matka on moottoritietä joten siihen ei kauaakaan vierähtänyt. Kävimme pyörähtämässä majoituspaikan ovella, ja kun siinä sanottiin että respa on auki vasta iltakuuden jälkeen - varmaan paikallisen turistirysän aukioloaikoja noudatellen - lähdimme saman tien ajamaan kyseisen rysän nielusta sisään.
Olimme portilla hiukan ennen avautumisaikaa, joten jonot eivät vielä olleet muodostuneet ylettämän pitkiksi, mutta kyllä väenpaljous antoi jo osviittaa siitä, mitä oli odotettavissa.

Hieman taustatietoa Kolmårdenista  (lähteenä käytetty Wikipedian artikkelia)


Huvipuisto on perustettu 1965, se on levittäytynyt 2,7 nelökilometrin alueelle ja eri eläinlajeja on n. 100.

Aiemmin safariaitauksessa sai ajaa omalla autollaan, mutta  2011 rakennettiin maailman ensimmäinen köysirata villieläinaitausten ylle, pituutta muistaakseni yli 2 kilometriä.

Vuotuisia kävijöitä on puolisen miljoonaa.

Puistossa on Ruotsin ainoa delfinaario ja norsut.

Huomiomme kiinnittyi puiston väljyyteen ja siisteyteen. Eläimillä oli tilavat aitaukset ja ne olivat huomattavan hyvin näkyvillä ja virkeinä. Eri aitauksilla on ruokintanäytöksiä tiettyihin kellonaikoihin, jolloin eläimet erityisesti ovat liikkeellä.

Delfinaarion näytös ja lintunäytös ovat huomattavan hienoja, tiikeriaitaus on ehdottomasti näkemisen arvoinen ja safarialueen ylittävästä gondolista näki suurimman osan eläimistä hyvin.

Jos jotain negatiivista haluaisi sanoa, niin ehkä monin paikoin useampikieliset opasteet olisivat paikallaan.

Oli siellä tämänkaltaisia luonnonoikkujakin...

ja Tiiakin pääsi vihdoin näkemään sarvikuonosta muutakin kuin takapuolen (sisäpiirin juttu)


Jotta ehtisi nähdä kaikki eläimet sekä eri esitykset rauhassa, kaksi päivää on ehdoton minimiaika puiston kiertämiseen, kuten mekin teimme. Meitä helli kaunis auringonpaiste vaikka tuuli pitikin ilman viileänä.

Keskiviikkoaamuna suuntasimme rannikkoa pitkin etelään kohden Kalmarin kaupunkia. Puuduttavan autossa istumisen jälkeen poikkesimme kaupungissa syömässä ja kauniissa kaupunginpuistossa kävelemässä. Paikka henkii historiaa ja siellä on paljon vanhoja kauniita rakennuksia, sielläkin voisi muutaman päivän viettää joskus turistina.


 

Kalmarin kupeesta lähtee kuuden kilometrin pituinen silta Öölannin saarelle.

Tietopaketti Öölannin saaresta

Kyseessä on yli sata kilometriä pitkä mutta kapea saari Smålannin rannikolla. Se on Gotlannin jälkeen Ruotsin toiseksi suurin saari, joka elää  kalastuksella, lampaankasvatuksella, kalkkikivenlouhinnalla ja matkailulla.

Saarella on myös kuninkaallisen perheen kesäpalatsi Solliden sekä tietysti satoja tuulimyllyjä.

sdf

Asuinpaikkamme oli pieni mökkikylä aivan saaren pohjoiskärjen lähellä. Respassa oleva mummeli kertoili meille ruotsin ja englannin sekoituksella nähtävyyksistä, piirteli karttaan käyntikohteita ja kielsi ehdottomasti ajelemasta pääteitä vaan käyttämään sen sijaan rannikoita kiertäviä pikkuisia hiekkateitä.

Illalla poikkesimme vielä läheisessä kylässä nimeltään Byxelkrok kaupassa, kiertelemässä rannalla ja tutustumassa sataman markkinakojuihin. Ihmisiä oli todella paljon, matkailuautoja ja -vaunuja kaikki paikat väärällään. Kyseessä on selvästi hyvin suosittu matkailukohde sekä ruotsalaisille että meille muunmaalaisille. Suomeakin kuulimme puhuttavan monin paikoin.

Torstaina aloitimme sitten tottelevaisesti meille opastettujen kohteiden kiertämisen.

Ensin ajoimme muutaman kilometrin pohjoiseen aivan saaren uloimpaan kärkeen. Siellä on majakka nimeltään Långe Erik, 32 metriä korkea loisto joka on rakennettu 1845.

Tiian kanssa kiipesimme 138 rappusta ylös huippua kiertävälle ulokkeelle, sieltä oli huikeat näkymät yli viereisen laguunin ja pohjoiseen aavalle merelle.

 

 

Seuraavaksi matka jatkui laguunin toiselle puolelle, Peikkometsään, saaren koilliskulmassa olevalle luonnonsuojelualueelle.

Alueella kiertää polkuja joista voi valita erimittaisia reittejä. Siellä voi nähdä vanhan laivanhylyn, kauniita hiekkarantoja, 900 vuotiaan tammen, pohjoisen monikiemuraiset puut, vanhoja kalmistokekoja sekä Långe Erikin siintävän laguunin toisella rannalla. Mielenkiintoista on myös, kuinka muratit valtaavat suurten puiden rungot joskus aivan latvaan asti.

Palasimme Byxelkrokiin itärantaa pitkin ja kävimme samalla hiekkarannalla makoilemassa ja uimassa. Koillisessa on useita pitkiä komeita hiekkarantoja, länsiosan rannat ovat enemmän kivikkoisia. Merivesi tuntui vähintään yhtä lämpimältä kuin suomen järvivedet.

Perjantai valkeni puolipilvisenä, ajelimme länsipuolen rantatietä etelään Borgholmia kohden. Tie on kapeaa ja se seurailee kallioisia rantoja. Sandvikia lähestyttäessä rannat muuttuvat paikoin liuskekiveksi, ja näimmepä matkalla myös tuulivoimalla toimivan kalkkikivimyllyn, laitteen jossa hiotaan kalkkikivikappaleita. Lienee ainoita laatuaan maailmassa.

Sandvikin merkittävin nähtävyys on Hollantilaistyylinen tuulimylly, joka on itämeren alueen suurin ja yksi maailman suurimmista. Se on rakennettu 1856 Vimmerbyssä ja siirretty Sandvikiin 1885, siinä on kahdeksan kerrosta ja siipien kärkiväli on 24 metriä.

 

Jatkamme Borgholmiin, saaren ainoaan kaupunkiin, jossa kävelemme luonnon-suojelualueen läpi 1200-luvulta peräisin oleville linnanrauniolle.

Kyseessä on hieno kohde, joka huokuu historiaa ja jonka muureilta on hienot näkymät kaupungin yli ja Sollideniin asti. Paikassa oli kova tohina päällä, siellä valmistauduttiin iltaiseen konserttiin.

  
Hetken aikaa iltapäivällä tihuutti hiljakseen, muuten päivä oli pilvipoutainen. Mökille palasimme saaren itäpuolta kulkevaa tietä pitkin.
 
Lauantai oli sitten ajopäivä, yli 500 kilometriä Tukholman satamaan kahden pysähdyksen taktiikalla. Jälleen punainen yölaiva, tällä kertaa vastakkaiseen suuntaan.

Turkuseen saavuimme aamunkoitteessa ja pääsimme katselemaan vanhoja purjelaivoja Aurajoen rannalla Tall ships race -tapahtuman tiimoilta. Olisi ollut mukava katsoa niiden lähtöä iltapäivällä, mutta täytyi vielä ajaa Helsingin kautta hakemaan siellä hyvässä hoidossa ollut Into. Valokuvia isoista laivoista löytyy täältä.

Matkasta jäi hyvä maku kaikille: Kolmården oli vähintään odotusten vertainen, Kalmariin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ja Öölannista ehdimme raapaista hiukan pohjoisosaa. Ehkä joskus sitten eläkepäivillä käymme tutustumassa saareen ja Kalmariin tarkemmin. Mökit olivat perustasoa: WC, suihku, keittomahdollisuudet, kerrossängyt. Ruåtsalaisittain tietysti vain sauna puuttui.

 


 

MÖKILLÄ JUUKAN VUOKOSSA 26.8.-1.9.

Kun molemmille sattui järjestymään vajaa viikko vapaata elokuun lopulla ja meillä oli muutenkin asiaa itäiseen Suomeen koiranviennin tiimoilta, varasimme edullisen mökin Pielisen rannalta Juukan Vuokosta.

Valokuvia viikon ajalta löytyy täältä.

Kyseessä oli hienolla paikalla aivan niemen kärjessä sijaitseva 70-luvun mökki. Perusmukavuudet löytyivät, mutta vesi juoksi vain käsivoimin kaivosta tai lähteestä. Me kuitenkin olemme tottuneet tällaisiin mökkeihin ja hinta-laatusuhde oli oikeinkin kelvollinen.

Tulopäivänä lauantaina Joensuusta saavuttuamme lämmittelimme saunan ja paljon muuhun ei aikaa jäänytkään.

Sunnuntaina ajelimme Nurmekseen katselemaan korkealla harjulla sijaitsevaa vanhaa puutaloaluetta. Muistelimme kierrelleemme samoilla paikoilla seitsemän vuotta aiemmin tullessamme Oulangasta alas Imatralle päin.

Paluumatkalla poikkesimme Rautalam-mentien varrella olevalle kirpputorille: ikivanhassa, hiukan kallellaan olevassa kyläkaupassa on tavaraa joka lähtöön ja vielä puhelias iäkäs herrasmies niistä kertomassa. Käymisen arvoinen paikka, jos sielläpäin kierrtelette.

Lounaan jälkeen ajelimme muutaman kilometrin Vuokontietä pohjoiseen kallioille jotka kantavat nimeä Purnunlouhi. Retkipaikka-sivuston mukaan siellä pitäisi olla luolantapainen, komeita kallioita ja muutamia onkaloita kyllä löysimme, mutta emme luolaa. Hyvää liikuntaa kuitenkin saimme louhikossa hyppiessämme.

 

Maanantaina suuntasimme Vuokontietä pitkin Juukan suuntaan. Keski-Vuokon kohdilla ajoimme kapean sillan yli, jossa joki virtasi syvän näköisessä rotkossa. Jarrut pohjaan ja ihmettä katselemaan. Seuraava kuva ja teksti kertovat kanavasta oleellisen.

Jonkinmatkaa Pielisen rantaa kohden on hieno vanha kyläympäristö, jossa on ennallistettu satoja metrien matkalta vanhoja kiviaitoja sekä rakennettu vuosituhannen vaihteen tienoilla tsasouna.

Vanha herrasmies saapui oma-aloitteisesti kertomaan meille seudun historiasta, siitä miksi aidat on aikoinaan rakennettu, kuinka osa paikallisesta asujaimistosta on ortodokseja, jotka ovat sodan aikana paenneet näille seuduille. Hänellä myös entisenä maanmittarina oli paljon tietoa seudun geologisesta historiasta.

Jatkoimme Juukaan, jonka pienellä puutaloalueella kiertelimme jo aiemmalla reissullamme. Mutta nyt pääsimme pintapuolisesti tutustumaan myllymuseoon, joka aiemmalla reissullamme oli suljettu remontin vuoksi. Paikat olikin laitettu hyvään kuntoon, täytyisi vain tulla kesäaikaan käymään, että pääsisi tutustumaan sisätiloihin.

Tänäänkin oli poutapäivä, mutta lämmintä vain kymmenisen astetta ja navakka tuuli, joten syksyinen pukeutuminen oli tarpeellista.

 

Tiistai valkeni kauniin aurinkoisena. Lähdimme pienelle soutelulle lähivesistöön, tuuli esti lähtemästä kauemmas selälle. Palattuamme mökkirantaan mökin omistajarouva saapui meitä tervehtimään, hän oli tullut miehensä kanssa remontoimaan naapurimökkiä.

Seuraavaksi ajoimme Kolille, mutta koska aina tulee käytyä huipulla ihailemassa kansallismaisemaa, nyt suuntasimmekin rantatielle ja menimme Pirunkirkolle.

Tälle Z-kirjaimen muotoiselle luolalle johtaa nykyään metalliset, kaiteilla varustetut rappuset, joten se on erinomaisesti saavutettavissa. Minä kävin nuohoamassa luolan perukat, Tuija jättäytyi viisaasti ulkopuolelle. Seutu on muutenkin jyrkkää louhikkoa ja sieltä on puiden lomasta kaunis näköala Pielisen aavalle.

Kolin rantatien varrella on kauniita lahdelmia ja hiekkarantoja, lämpimänä kesäpäivänä täällä olisi mukava köllötellä auringossa ja käydä uimassa.

Ajelimme vielä Hattusaareen johtavalle sillalle, josta on hyvät näkymät järvelle molempiin suuntiin.

 

Keskiviikkona oli sadepäivä, jonka vietimme mökillä lueskellen. Illalla aurinko pilkisti pilvien alta ja Tuija sai upeita kuvia sateenkaaresta.

 

Torstaina lähdimme ajelemaan Pielisen vastarannalle Lieksaan ja Ruunaan koskille. Olimme siellä kesällä 1990 seuraamassa auringonpimennystä Erkki-enon kanssa, nyt ajattelimme käydä verestämässä muistoja. Kävimme ensin Neitikoskella, jossa oli ryhmä temppukanooteilla harjoittelemassa, hurjan näköistä toimintaa. Sitten ajoimme hieman takaisinpäin Siikakoskelle, jonne on näköjään 90-luvun alussa tehty pitkä kävelysilta kosken yli.

 

Koska Tuijalla oli lauantaina töitä, lähdimme jo perjantaina ajelemaan kotiinpäin Kuopion kautta. Meillä oli oikein mukava pikku hengähdystauko arjesta ja näimme taas hiukan syvemmälle tuttujen maisemien taakse.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com