Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Lissabon huhtikuussa

 

Kesälomareissu heinäkuussa

Syysloma Kemiön saaressa


30-VUOTISHÄÄPÄIVÄMATKA LISSABONIIN 19.-27.4.

Pyöreiden yhdessäolovuosien kunniaksi ajattelimme lähteä tutustumaan eteläisen euroopan nähtävyyksiin ja historiaan. Lissabon nyt valikoitui kohteeksi, koska kaikki aina käyvät Espanjassa ja Italiassa on jo tullut käytyä.

Varasimme jo tammikuussa halvimmat lennot, jotka sattuivat olemaan KLM:n operoimat, mennen ja tullen oli välilasku Amsterdamissa, sekä asunnon joka oli tilava kaksio hyvällä paikalla keskustan ja metroaseman lähellä.

Valokuvia tuli otettua taas hiukan reilummin, meillä kun oli kaksi kameraa mukana – tai yhden kanssa lähdettiin matkaan, mutta kahden kanssa tultiin pois. Olenkin nyt ryhmitellyt noita valokuvia kolmeen eri kategoriaan:

Lissabon kaupunkikuvia ja nähtävyyksiä pääkaupungista

Sintra kuvia Portugalin kuninkaiden kesänviettopaikasta

Puutarhat kuvia lukuisista puutarhoista ja puistoista

 


Tiistai

Saavuimme illalla puoli kahdeksan paikallista aikaa Portelan kentälle, joka on Lissabonin päälentokenttä vain reilun viiden kilometrin päässä keskustasta. Lennot olivat ajallaan ja vaihto Schipholissa oli sujuva.

Palvelu oli hyvää, sillä huoneiston isäntä kävi hakemassa meidät kentältä ja kuskasi vielä myöhemmin illalla kaupassakin.

Asunto oli tilava kaksio täysinvarustetulla keittiöllä ylimmässä kerroksessa. Vuokraemäntä otti meidät vastaan kukkien kera ja esitteli vielä kartalta nähtävyyksiä.

 

Tietoisku Lissabonin historiasta

Tejojoen rannalla on ollut Foinikialaisten kauppapaikka jo n. 1200 eKr ja vuodesta 205 eKr paikalla oli roomalaisten hallinnoima kaupunki. Rooman valtakunnan luhistuttua alkoi sekasorron aikakausi kunnes 711 Pohjois-Afrikasta saapuneet maurit valtasivat koko Pyreneiden niemimaan n. 450 vuodeksi. Kaupunki vallattiin takaisin maureilta vuonna 1147 ja 1256 siitä tehtiin pääkaupunki.

Vuonna 1755 koettiin voimakas maanjäristys, joka romahdutti parikymmentä kirkkoa ja lukuisia muita rakennuksia. Sitä seurasivat tulipalot ja lopuksi vielä Tejojoen tulva-aallot viimeistelivät kaupungin tuhon. Järistyksen jälkeisessä jälleenrakennuksessa otettiin käyttöön ruutukaava monilla alueilla.

1300 ja 1400 luvun ruttoepidemioiden runteleman maan talous lähti voimakkaaseen kasvuun löytöretkien myötä Vasco da Gaman löydettyä meritien Intiaan.


Keskiviikko

Ensimmäisen aamun ensimmäinen toimenpide ennen kaupungille lähtöä oli käydä ostamassa lenkkarit. Se kävi helposti, sillä aivan kulman takana oli kenkäkauppa, josta ostin erinomaisen mukavat Adidakset.

Uusilla kengillä oli mukava lähteä talsimaan ensimmäiseen kohteeseen, joka oli Alfaman kaupunginosassa vajaan kilometrin päässä kukkulan laella oleva Pyhän Yrjön linna, eli Castelo de São Jorge (englanniksi wikipediassa, suomeksi tripsterin sivulla ). Kyseisestä maurivalloittajien rakentamasta linnoituksesta teki kuningas Afonso Henriques Portugalin kuninkaiden linnan vuonna 1147 vallattuaan Lissabonin Maureilta. Linna tuhoutui pahoin vuoden 1755 maanjäristyksessä ja nykyiset muurit ovatkin suurimmalta osin 1940-luvulta peräisin.

Paikalta on todella hieno näkymä yli kaupungin ja joen, kiertelyyn ja ihmettelyyn meni melkein koko päivä. Linnan sisäpihalla useat riikinkukot ihastuttivat turisteja höyhenloistollaan. Niitä näimme myöhemmin useissa kaupungin puistoissa.

Illalla kotimatkalla poikkesimme vielä Miradouro de Santa Luzia kirkon edessä olevalla terassilla, josta näkyy vanhan kaupungin yli kauas joelle ja vastarannalle.

Laskeduimme vielä vanhan kaupungin kapeille kujille, mutta jalka alkoi painaa ja käännyimme kotia kohden, nousten vielä Miradouro de Gracan – viralliselta nimeltään Miradouro Sophia de Mello Breyner Andresen – näköalapaikalle.

Lissabonin monista näköalapaikoista löytyy pari sanaa tripsterin sivulta.

Päivän aikana ihastelimme lukuisten rakennusten kaakelipintoja: kaakelit ovat nimitykseltään azujelo ja ne ovat peräisin arabialaisesta kulttuurista maurien ajalta. Niitä on kaikenvärisiä, vaikkakin sinisävyiset ovat kaikkein yleisimpiä.

Usein aivan tavallistenkin rakennusten seinissä on lisäksi kaakeleihin maalattu historiallisia näkymiä. Kaakeleita käytetään ulko- ja sisäseinien, lattioiden ja jalkakäytävien pinnoitteena.


Torstai

Tänään suuntaamme metrolla keskustaan. Metroasemilta voi lunastaa kätevän lipun, Viva Viagem kortin, johon voi ladata rahaa asemilla olevista automaateista ja matkustaa kaikissa kaupungin yleisissä kulkuneuvoissa: metrossa, busseissa, raitiovaunuissa ja käypä se myös pääsymaksuna joihinkin paikkoihin. Latasimme 20 euroa molempien korteille ja viikon matkojen jälkeen niihin jäi vielä pari euroa rahaa.

Ajoimme Rossion asemalle – Rossio on keskus-rautatieasema aivan keskusaukion laidalla – ja kävelimme sieltä kauppoja, ravintoloita ja turisteja vilisevää rua Augustaa pitkin rantaan päin.

Poikkesimme muotoilumuseossa, jossa oli muiden kuuluisuuksien joukossa useita suomalaisia nimiä. Rantaan jatkoimme riemukaaren alitse aukiolle, jonka reunustamissa palatseissa sijaitsee eri ministeriöitä ja jonka keskellä on kuningas José ensimmäisen ratsastajapatsas.

Keskustaan palatessamme, lounaan jälkeen ihmettelimme erilaisissa kaupoissa mitä kaikkea paikalliset osaavat korkista tehdä. Korkkia on aina ajatellut viinipullon suun tukkeena ja lattiamateriaalina, hauraana ja murenevaisena, mutta täällä siitä on tehty postikortteja, laukkuja, kenkiä, lakkeja, lompakkoja – kaiken huippuna kokoontaittuva sateenvarjo. Kaikki käyttötavaroita, ei mitään koristeita.

 

Elevador de Santa Justa on Gustave Eiffelin oppilaan Raoul Mesnier du Ponsardin suunnittelema hissi ja näköalatasanne, joka rakennettiin viime vuosisadan alussa helpottamaan pääsyä Baixan alueelta ylemmäs Carmon aukiolle. Kyseessä on tyylikäs teräsrakennelma – Eiffelin tornin tyyyliin – ja alkuperäiset kaksi hissiä ovat vielä toiminnassa. Näköalat kaupungin yli ovat hienot ja kävelytasanteen päässä on mukava kahvilatasanne.

 

Aivan hissin vieressä on 1300 luvulta peräisin olevan Carmon luostarin raunio. Tämä karmeliittakirkko tuhoutui osittain vuoden 1755 maanjäristyksessä, vain ulkomuurit ja osa holvikaarista jäi ehjäksi. Kirkossa on nähtävillä arkeologisen museon näyttely.

 

Kaupungissa toimii useita kiskohissejä, eli jyrkkää mäkeä nousevia raitiovaunun kaltaisia laitoksia, joista ensimmäiset rakennettiin jo 1800 luvun loppupuolella. Ne toimivat alunperin vesivoimalla mutta ovat nykyään sähköistettyjä ja erinomainen tapa lepuuttaa jalkojaan jyrkissä ylämäissä. Valitettavasti vain graffititaiteilijat ovat tuhrineet monet näistä vaunuista.

Ajelimme kotimatkalla Elevador de Lavran vaunulla da Liberdalea ylös Campo dos Martires da Patria puistoon – kauniissa pikku puistossa oli sorsien ja muiden vesilintujen ohella isänmaan puolesta henkensä antaneiden marttyyrien muistomerkki. Ilta oli jo pitkällä kun laskeuduimme kämpille takaisin.

Päivä oli pilvipoutainen, kuten edellinenkin, lämpötila oli mukavat vajaa parikymmentä astetta.

 


Perjantai

Tänään taidetta. Sao Sebastiaon koillispuolella on puisto, jossa on nykytaiteen museo sekä yksi Lissabonin hienoimmista taidemuseoista, Calouste Gulbenkianin museo. Kyseinen herra oli turkkilainen öljykauppiaan poika, joka oli vuosisadan vaihteen tienoilla kehittämässä useita suuria öljy-yhtiöitä, mm. Shelliä, ja vaurastui niiden osakkeilla. Toisen maailmansodan aikana hän muutti puoluettomaan Portugaliin ja hänen nimeään kantava säätiö rakensi Lissaboniin taidemuseon jossa hänen mittava taidekokoelmansa on esillä.

Museosta löytyy valtava kokoelma Egyptin, Persian, Turkin, Syyria, Japanin, Kiinan ja euroopan aarteita ja taidetta historiallisista ajoista aina viime vuosisadalle.

Puisto itse on kaunis ja matala rakennus on tehty sulautumaan kasvillisuuden sekaan.

Sitten shoppailimme erilaisia tarpeellisia tavaroita. Lounasaika oli jo ohitse, joten menimme kaupan kautta ja kokkailimme kämpillä ruokaa.


Lauantai

Aurinkoisena aamuna ajelimme metrolla rantaan päätepysäkille Cais do Sodrén alueelle. Ajoimme vanhalla, täpötäyteen ahdetulla raitsikalla numero 18E rantaa pitkin länteen Belémiin. Lissabonissa kulkee useilla linjoilla vanhoja puisia raittiovaunuja, jotka ovat turistien mieleen ja ovat sen mukaisesti yleensä aivan täynnä kameraa ja karttaa kantavia ulkomaalaisia. Niinkuin nyt me.

Belémin uusi maamerkki on vuonna 1960 pystytetty löytöretkien muistomerkki, joka kurkottaa joen rannassa merelle päin. Monumentin kattotasanteelle pääsee pientä maksua vastaan ja sieltä avautuu näkymä joelle ja lännessä aukeavalle merelle.

Myös joen ylittävä silta Ponte 25 de Abril näkyy hyvin. Punainen vuonna 1966 valmistunut riippusilta muistuttaa suuresti San Franciscon Golden Gate siltaa ja sen autotason alle on vuosituhannen vaihteen tienoilla lisätty junaraiteita varten oma taso.

Sitä vastapäätä on pyhän Hieronymuksen luostari, joka olisi ollut upea nähtävyys, mutta koska sinne oli pitkä jono, niin lähdimme mieluummin läheiseen Jardin Agricola Tropical puutarhaan, jossa oli suuri kokoelma puita ja muita kasveja Portugalin siirtomaista eri puolilta maailmaa. Siellä näimme ensi kertaa mahtavia viikunapuita, joiden ilmajuuret kasvavat oksista alaspäin muodostaen lopulta uusia sivurunkoja.

Lounasta söimme Hieronymuksen aukion laidalla olevassa pikkuravintolassa, jonka ikivanha miestarjoilija ei osannut sanaakaan vierasta kieltä, mutta niin vain saimme ruoan ja juotavat pöytään.

Edempänä rannalla olisi ollut 1500-luvulla rakennettu Belemin torni, joka aikoinaan tehtiin vartoimaan meritietä kaupunkiin. Emme kuitenkaan enää jaksaneet lähteä sinne kävelemään, täytyy käydä sitten toisella kerralla.

Kirjoittelimme kortteja rantapuistossa ja kipusimme vielä mäen päälle toiselle puutarhalle, mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni. Niinpä hyppäsimme bussiin, ajoimme keskustaan ja parilla metrolla kotiin. Minulla hieman naama punoitti aurinkoisen päivän jäljiltä, ostimme aurinkorasvaa seuraavaksi päiväksi.

Illalla pesimme pyykkiä ja yhtäkkiä linkousvaiheen alkaessa meni koko kämppä pimeäksi; kone oli polttanut pääsulakkeen. Se ei enää suostunut ajamaan ohjelmaa, joten ripustelimme pyykit kylpyammeen ylle kuivumaan. Tämä oli ainoa miinuspuoli koko reissulla, eikä sekään meitä oikeastaan haitannutkoska pyykit kuitenkin tuli pestyä.

 


Sunnuntai

Aurinkoinen päivä jonka päätimme viettää puistoja kierrellen. Ajoimme metrolla São Sebastiaon asemalle ja ostimme minulle Pentagonin kokoisesta tavaratalosta shortsit.

Keskustan yläpuolelta laskeuduimme pitkää, Britannian kuninkaan Edvard VII:n kunniaksi nimettyä puistoa pitkin alaspäin jokea kohden, mäeltä näkyi kauas rantaan ja joen vastarannalle.

Puiston lounaisnurkassa on Estufa Fria niminen kasvihuone, jossa on erityisen monipuolinen kokoelma erilaisia trooppisia kasveja, jotka on jaoteltu kolmeen erilaiseen tilaan: kylmä huone, kuuma huone ja makea huone. Polut polveilevat monilla eri tasoilla kasvillisuuden seassa.

Lounaspurilaisten jälkeen kävelimme vielä vanhan akveduktin, Aqueduto das aquas livres eli ”akvedukti vapaat vedet”, alkupäähän. Kyseinen laitos ei ole roomalaisten tekosia vaan Lissabonilaisten aivan itse 1800-luvun alussa rakentama yli 50 kilometriä pitkä vesiputki. Rakennelma jatkuu syvien laaksojen läpi, mutta kaupungin päästä siitä näkyy vain pari sataa metriä.


Maanantai

Kaikki muistivat muistuttaa meille, että Sintrassa pitää käydä: vuokraemäntä, tarjoilijat ja jopa kadulla meidät pysäyttänyt kerjäläinen. Eli sinnehän me sitten menimme kun kerran kehotettiin

Kauniina aamuna lähdimme Rossion keskusrautatieasemalta junalla Sintraa kohden kello yhdentoista aikaan. Asemalta lähtiessään junat kulkemat ensimmäiset kilometrit tunnelissa, kunnes putkahtavat pintaan akveduktin reunamilta. Junan ikkunasta näimmekin parhaiten akveduktin kulun laaksojen yli.

40 minuutin matkan jälkeen saavumme turisteja täynnä olevalla junalla pienen Sintran kaupungin asemalle.

Sintrassa on miellyttävä pieni vanha kaupunki, sen alueella sijaitsee manner-Euroopan läntisin piste ja muita nähtävyyksiä on useita: Maurien ennen tuhatlukua vuorenhuipulle rakentama linna, 1400-luvulta peräisin oleva itse kaupungissa sijaitseva kuninkaanlinna sekä 1800-luvulta oleva Penan palatsi toisella vuorenhuipulla. Penan palatsiin kuuluu laaja puutarha jossa on yli 200 kasvilajia.

Busseille oli niin paljon jonoa, että hyppäsimme taksiin ja ajoimme ylös Penan palatsille.

Palatsi on kuin jokin satulinna, erilaisia rakennustyylejä ja kirkkaita värejä on käytetty runsaasti. Sen muureja pitkin pääsee kiertämään koko linnan ympäri ja sieltä näkee kauas laaksoon ja maurien linnan viereisellä huipulla. Palatsissa on näyttely, jonka huoneet ovat 1900-luvun alun asuissa.

 

Poistuessamme kiertelimme vielä osan laajasta puutarhasta, koko aluetta ei olisi illan aikana ehtinyt millään katsastaa. Puistossa oli mahtavia Kalifornian punapuita ja näimme siellä mustan joutsenenkin uiskentelevan.

Bussipysäkillä oli taas jonoa, joten hyppäsimme kolmipyöräisen mopon kyytiin ja sen huristeli täyttä vauhtia jarrut vinkuen kapeita ja ruuhkaisia teitä alas kaupunkiin.

Myöhäisen lounaan jälkeen katselimme vielä vanhan kaupungin kujia ja menimme iltajunalla takaisin Lissaboniin.


Tiistai

Viimeisenä lomapäivänä kuljimme joen rantaa länteen päin Nacional de Arte Antiga museoon, eli kansalliseen taidemuseoon. 1600-luvulta peräisin olevassa palatsissa on kolmen kerroksen verran kansallisia taideaarteita.

Kiipeilimme keskustaa kohden Jardem de Estrela puistoon ja sieltä tiedemuseon vieressä sijaitsevaan kasvitieteelliseen puutarhaan.

Lentomme lähti seuraavana yönä viiden aikaan ja koska vuokraemäntämme tuli töistään yöllä yhden jälkeen, he tarjoutuivat heittämään meidät keskellä yötä lentoasemalle. Sitä minä kutsun hyväksi palveluksi.

Matkamme osoittautui kaikin puolin onnistuneeksi, säät suosivat, turisteja ei ollut ruuhkaksi asti ja jalat kestivät hyvin pitkiä kävelymatkoja. Huoneisto oli todella mukava ja erinomaisen hyvällä paikalla.

Osittain hyvien kelien vuoksi keskityimme paljon puistojen ja puutarhojen kiertelyyn joten paljon nähtävyyksiä jäi seuraavaan kertaan. Ainakin seuraavat paikat pitäisi vielä kiertää: Oceanário akvaario uudessa kaupungissa, Torre de Belém, Hieronymuksen luostari, Sintran muut palatsit ja linnoitukset, useita eri museoita ja olisi vielä pitänyt käydä kuuntelemassa Portugalin kansallismusiikkia Fadoa. Eli toisenkin viikon olisi saanut hyvinkin kulutettua paikan päällä.

 


 

KESÄLOMAREISSU UUDELLAMAALLA 8.-16.7.

Tämänkesäisen reissumme teimme uudellamaalla heinäkuun alkupuolella. Olimme liikkeellä teltan kanssa, mutta kelien vuoksi vietimme pari yötä myös mökissä.

Valokuvia matkalta löytyy täältä.


Liikkeelle lähdimme viileänä ja synkän sateisena perjantaina Saarikylistä. Lahdentieltä poikkesimme Hauholle kirpputorilla, kävimme syömässä erinomaiset pihvit ravintolassa nimeltään Neljä Oravaa sekä kiertelimme tihkusateessa Hauhon vanhalla raitilla.

Tuuloksessa olisi ollut Hanssin jukan hangaari, mutta valitettavasti se ei ollut auki.

Illansuussa kelin kirkastuessa saavuimme Riihimäen leirintäalueelle, jonka nimi on Lempivaara. Alue on hiljattain vaihtanut pitäjää, joten palvelu hiukan takkusi ja viikonloppuiltoina oli hiukan meluisaa, mutta muuten mukava lampien ympärille rakennettu paikka.

Lauantaiaamu valkeni kauniin aurin-koisena, tosin viileän tuulisena. Suunta- simme Hyvinkäälle, jossa torikierroksen jälkeen vierailimme Suomen rautatie-museossa.

Museossa on hieno kokoelma vetureita, vaunuja ja muuta VR:n historiaa, kokoelman helmenä on keisarin juna jossa ovat maailman ainoat säilyneet keisarilliset vaunut. On sitä aikoinaan reissattu tyylillä.

Illalla teltalle palatessa lännessä jyrisi ja purjehti mustia pilviä, mutta emme saaneet sadetta niskaamme, päinvastoin päivä oli suorastaan kuuma kun löysi tuulettoman paikan johon aurinko paistoi.

Sunnuntaina vierailimme paikallisessa lasimuseossa  jossa oli upea näyttely ja paljon mielenkiintoista tietoa lasin historiasta, esihistoriasta aina Suomen lasiteollisuuteen asti. Varsinkin lasinpuhallusta kuvaavat videot ovat mielenkiintoisia.

Lasimuseon vieressä oli myös metsästysmuseo, mutta siellä emme käyneet kun aihe ei ole kummankaan sydäntä lähellä.

Lasitehtaan lähistöllä on Hytti-korttelit, aikoinaan lasitehtaan työntekijöille rakennettu asuinalue. Sieltä löysimme Lasistudio Mafka&Alakosken, pieni studiotila, jossa lasinpuhaltaja Kari Alakoski esitteli meille töitään ja kertoili innostuneesti tuotteista ja valmis-tustekniikoista.

Hienoja - joskin tietysti hintavia -  tuotteita, ostin Tuijalle morttelin, joka kuuluu numeroituun uniikkisarjaan, sekä kuhankeittäjäriipuksen mökin ikkunalle.

Taidemuseolla oli Kati Mikolan näyttely Tule kaunis päivä. Hieno näyttely, jossa ihmiset on korvattu eläinhahmoilla.
Syömässä kävimme keskustassa Martina nimisessä ravintolassa. Oli muuten enstex hyvää ruokaa, suosittelen.
Illalla leirintäalueella oli sauna, hiukan järjestelyt tökkivät, mutta sauna lämpeni ja pääsimme uimaan. Kaunis päivä, iltapäivällä pari tuntia tihuutti mutta muuten oli aurinkoista.

Sumuisena maanantaiaamuna pakkasimme telttamme ja lähtiessämme poikkesimme keskustassa vanhassa divarissa. Mukava pieni paikka, mukava ja puhelias vanha kauppias.
Ajelimme Lopelle päin, jossa aivan sattumalta osuimme Vanhakosken mylly- ja sähkölaitosmuseolle. Aivan mahtavan hieno paikka jonka nykyään eläkkeellä oleva pariskunta on parinkymmenen vuoden aikana restauroinut alkuperäiseen kuntoon, ja joka avautui yleisölle kymmenen vuotta sitten.
Rouva esitteli meille museon tilat - aivan ilmaiseksi - ja kertoili asiantuntevasti erilaisista laitteista ja myllyn historiasta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos Lopella joskus kesäaikaan liikutte.

Karkkilassa piti käydä Högforsin valimomuseossa, mutta sehän oli tietysti kiinni, maanantai kun oli. Kävimme kuitenkin kosken patoaltaalla ennenkuin jatkoim- me matkaa eteläänpäin, pieniä kapeita ja erittäin mutkaisia teitä Karjalohjan ja Fiskarsin kautta Tammisaareen. Pieni bambikin tyrkytti itseään yliajettavaksi mutta hyppäsi viime hetkellä syrjään emonsa turviin.

Päivä oli sateinen, kuten oli luvattu myös koko alkuviikolle, joten olimme varanneet pienen yöpymis- mökin kolmeksi yöksi Ormnäsin leirintä-alueelta.

Jääkaappi, vuoteet, keittolevy, pöytä, tuolit ja lämmitys! Luksusta meidän reissullamme!

Tiistaiaamuna heräsimme kahden aikaan, kun mökki on kuuma kuin sauna. Ihmettelimme hetken asiaa - patteri ei ollut päällä - ja sitten havaitsimme että sänkyjen vierellä on lattialämmityselementit ja kytkin - jossa teksti tietysti vain ruåtsiksi - oven pielessä valokatkaisija vieressä, joten siitä oli tullut epähuomiossa napsautettua. Lämmitys pois ja lyhyt tuuletus, niin jo alkoi taas uni maistua.


Päivällä kävimme museokeskuksessa, jossa tutustuimme Tammisaaren ja Raaseporin linnan historiaan. Alakerrassa on myös Helene Schjerfbeckin näyttely. Helene on Tammisaarelaisille tärkeä henkilö, olivathan hänen sukujuurensa sieltä lähtöisin ja hän oleili ja maalasi vanhemmalla iällään seudulla. Museon porvaristaloon muistimme tutustuneemme aiemmalla käynnillämme viisi vuotta sitten, hieno rakennus.
Kävimme vielä Luontokeskuksessa sekä rannassa iltatorilla, josta vadelmia ja herneitä iltapalaksi.
Päivällisen jälkeen lähdimme sateen tauottua Ramsholmenin ja Högholmenin luonnonsuojelualueella: upea paikka, suuria puita luonnontilaisissa metsissä.

   

Keskiviikko valkeni poutaisena, puolipilvisenä ja viileänä. Kävimme Bilnäsin ruukissa ostamassa mökille sepän takomat naulakkokoukut sekä hyllytuet. Muuten Bilnäs tuntuu olevan hiljenevä paikka, ravintola on kadonnut ja ruukin alue on kiinni.


Fiskarsissa taas oli väkeä melkein tungokseksi asti, kiertelimme tuttuja paikkoja ja ihastelimme historiaa.

Ajoimme hiukan ylöspäin Antskogin ruukille, mutta se on suljettu ja joudumme tyytymään pariin kuvaan aidan takaa. Karjaan kautta takaisin mökille.

 

Torstaina pakkasimme jälleen auton ja suuntasimme Espoota kohden. Pysäh-dyimme Inkoossa: siellä tutustuimme vanhassa kivinavetassa sijaitsevan galleria Karaijan tuotteisiin ja näyttelyihin.

Kävimme myös satamassa kahvilla ja pikkuliikkeissä tutustumassa. Päivä oli kuuma, joten poikkesimme vielä pariksi tunniksi Inkoon uimarannalle, että voi kehua käyneensä meressä uimassa.


Espoossa kaarsimme Bodom-järven rannalle Oittaan leirintäalueelle. Teltta pystyyn ja illalla kiersimme vielä läheisen luontopolun.

Perjantaina oli sadetta koko päiväksi. Suunnitelmanamme alunperin oli käydä Nuuksion kansallispuistossa kiertämässä jokin polku, mutta sateen vuoksi tyydyimme tutustumaan Suomen luontokeskus Haltiaan, jossa on hieno luontonäyttely sekä erikoisnäyttely Sixty chicks and wild pics, jossa 60 poh- joismaista naisluontokuvaajaa esittelee töitään.


Bodom järven pohjoispuolella kävimme Espoon automuseossa, jossa vanhassa kivinavetassa on kahdessa kerroksessa yli sata autoa ja saman verran muuta pyörilläliikkunutta kulkuneuvoa.

Ajelimme vielä ympäri pohjoisespoota, joka on täysin maaseutua, ja iltamyöhällä kiertelimme vielä rantoja, myös siinä niemessä, josta Bodom järvi on kuuluisa. Todella sateinen päivä, leirintäaluelle oli ilmestynyt märkiä ryhmiä polkupyörillä. Vanha kunnon telttamme on kestänyt sateen hyvin.

Lauantaina sitten aamu valkeni poutaisena, joten saimme teltan kuivana kasaan. Ennen lähtöä sain muuten vielä muistutuksen siiitä, miksi kamera pitäisi olla aina käsillä: idästä päin alkoi kuulua mäntämoottorin jyrinää ja havaitsin että DC-yhdistyksen operoima DC-3 oli nousemassa Malmin kentältä suoraan leirintäalueen yli. Ensin meni muutama sekunti ihmettelyyn ja sitten kameroita etsimään - eikä missään - toinen oli takin taskussa takapenkillä ja toinen reppu- ja vaatemyttyjen alla takajalkatilassa. Kun yhden löysin, tilanne oli ohi, joten se siitä, hienot kuvat menivät sivu suun.

Lähtiessämme ajelimme kakkostietä jälleen Karkkilaan ja kävimme nyt Högforsin valimomuseossa sekä opastetulla kierroksella masuunilla. Mielenkiintoista historiaa, varsinkin tuo masuunikierros.

Poikkesimme myös Jokioisten museorautatiellä Minkiön asemalla. Jokiosten ja Humppilan välillä liikennöivät höyryveturit olisivat kulkeneet seuraavana päivänä, joten olimme taas vääränä päivänä paikalla, näin muistamme tapahtuneen joskus aiemminkin parikymmentä vuotta sitten.
Hieno paikka, täällä oli mm. Äänekoski-Suolahti -radan vanhat kapearaiteiset veturit. Täältä saisi myös vuokrata resiinan ja lähteä ajelulle.

Poikkesimme vielä Nuutajärven lasimuseossa ja lasitehtaan alueella. Se on hiukan syrjässä isolta tieltä ja tuntuu hiukan väsähtäneeltä paikalta.

Eli sellainen matka tänä kesänä. Pienimuotoinenhan se tällä kertaa oli, mutta oikein mukava, taas näimme paljon uusia paikkoja, hienoja maisemia ja suomalaista historiaa. Eivätkä ne kelitkään niin kovin pahasti haitanneet, oikeastaan vain yksi päivä oli todella sateinen.


SYYSLOMAVIIKKO KEMIÖNSAARESSA 25.9.-2.10.

Jätimme kesälomasta viikon syksylle viettääksemme vielä hiukan yhteistä aikaa ennen pitkän pimeän talven saapumista. Reissulta kuvia löytyy täältä.

Kemiön saaresta, Salon lounaispuolelta löytyi kohtuuhintainen mökki nimeltään Satulinna, Mainiemen Nokanrannan kauniista hiekkaniemestä joka työntyy Matildansalmeen. Salmen toisella puolella, vain muutaman sadan metrin päässä, on Mathildedalin ruukkikylä.

Ajelimme paikalle sunnuntai-iltana Kokkilan lossin kautta, mökki oli viehättävä, käytännöllinen ja aivan veden rajassa. Kaksikerroksisena se ei tosin sovellu heikkojalkaisille ja aivan pienimpien lapsien kanssa, mutta kyseiset rajoitteethan eivät meitä haittaa.

Maanantaiaamu valkeni kau- niina ja lähdimmekin ajelulle saaren eteläosaan, Taalin-tehtaalle.

Taalintehtaan ruukkialueella on jäljellä vielä pari vanhaa ra- kennusta ja masuunin runko.

Ruunkinmuseolta lähtee parin kilometrin mittainen luonto- polku Masuuninjärven ympäri. Kiersimme sen kauniissa auringonpaisteessa ja harhau-duimme hiukan kauemmaskin järven pohjoispuolelle. Ym- märsimme kuitenkin kääntyä ajoissa takaisin.

Vierassataman lähellä rannas- sa on 12 slagitiilistä hiiliuunia - slagitiili syntyi raudan valmistuksen sivutuotteena masuunissa, ja siitä valmis-tettuja rakennuksia löytyy kaikkien ruukkien lähialueilta.

Kiipesimme myös mäelle, jossa on suuria vanhoja huviloita ja värikkäitä vaah- teroita.

Sitten kävimme tien päässä, Kasnäsissä, jossa on kylpylähotelli ja vierasvenesatama. Matkalla on paljon kauniita merimaisemia koristeltuina ruskan värein.

Matkalla olevaan Lövön saareen johtaa pitkä ja korkea silta, jolta on komeat näkymät joka suuntaan.

Paluumatkalla kiersimme vielä Kemiön Pyhän Andreaksen kirkon, joka on rakennettu 1400-luvun lopulla.

Tiistaiaamu valkeni sumuisena, vastarantaa ei näkynyt lainkaan. Sään hiukan seljettyä työnsim- me veneen vesille ja soudimme Mathildedalin ruukkikylän sata- maan. 

Näin syksyllä eivät puodit ole auki kuin viikonloppuna, joten katselimme vanhoja rakennuksia sekä alpakoita ja suuntasimme Matildanjärven rantaan, Teijon kansallispuiston Matildanjärven kiertävälle vajaan kuuden kilometrin reitille. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi järven rantaa pitkin, itäpäässä on sekä kallioita että soita. 

Kaunis reitti ja metsähallituksen hyvin ylläpitämä. Päivä oli aurinkoinen ja jopa kuuma, ilmatieteenlaitoksen mukaan lämmöt kävivät päälle 20 asteessa.

Keskiviikoksi oli luvassa vesisadetta koko päiväksi, joten suuntasimme auton itäänpäin Nummiin, Kovelan traktorimuseolle. Siellä on kaksi hallia täynnä vanhoja traktoreita, leikkuu-puimureita, höyrykoneita, moottorisahoja ja muuta maataloushistoriaa.

Paluumatkalla aioimme pysähtyä vanhoihin kasvihuoneisiin tehtyyn kahvioon, Kasvihuo-neilmiöön, kahville, mutta siellä olikin lounasta tarjolla ja aterian jälkeen huomasimme että puljussa oli tarjolla kaikenlaista tavaraa, joten siellä vierähti parikin tuntia. Koko päivän satoi, joten sisäaktiviteetti sopi hyvin.

Torstaina oli taas kaunis aamu, joten lähdimme Perniöön päin ja koukkasimme etelään Ulkoluodolle.

Kemiön saaren ja mantereen välissä on Strömman kanava, jossa on uusi läppäsillalla varustettu kanava 1960 luvulta ja kaunis vanha kääntösillalla varustettu kanava 1840 luvulta.

Särkisalon kautta ajoimme Ulkoluodolle, matkalla oli taas kauniita maisemia.

 

Ajoimme lossilla Petun saareen, tuolla pienellä metsäisellä saarella on 11 vakituista asukasta ja yli 100 kesämök- kiä. Heti lossilta noustessa toimii liiken-teenjakajana mänty.

Paluumatkalla pysähdyimme juuri ennen Ulkoluodolta poistumista Vårdkasberge-tillä, jossa kartan mukaan on merkitty olevan luolia.

Tiellä on puomi, joten kävelimme puolentoista kilometriä peurojen syöttö-paikalle, josta on parisataa metriä vuorelle, eli jyrkähkölle kalliolle. Luolat ovat muodostuneet kalliosta lohjenneiden lohkareiden alle ja väliin, hieno paikka. Paikalle ei ole mitään opastusta, joten kannattaa ladata kännykkään maas- tokartta.

Onneksi ehdimme kiertää paikat ennen kuin vesisade alkoi.

 

 

Perjantaina oli taas kaunis, mutta kylmän tuulinen päivä. Suuntasimme Turkuun kirjamessuille, josta taas tarttui mukaan kaikenlaista mielenkiintoista.

Iltapäivän koittaessa ajoimme Kaarinaan ja siellä Kuusiston piispanlinnan raunioille. Matkalla meinasimme saada haukan saaliiksemme: se nousi viereiseltä pellolta saaliin kanssa aivan tienpintaa viistäen auton eteen. Törmäys olisi ollut varma, ellei se olisi pudottanut saalistaan tielle.

Piispanlinna on 1200 luvulta peräisin oleva linnoitus, joka toimi Turun piispan asuntona. Se purettiin 1500-luvulla Kustaa Vaasan toimesta.

Alueella on myös Kuusiston kartanon vanha päärakennus 1700-luvulta, yksi vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia. Ja näyttäisi, että sen kattopinnoite on puusta tehty.

Kartanon alueelta lähtee lyhyt luontopolku, jonka ehdimme kiertää juuri ennenkuin ilta alkoi hämärtyä.

 

Lauantaiaamuna mökkirantaan poikkesi haikara kalastelemaan, se tepasteli pitkään rantavedessä ja napsi parit kalat. Saimme ikkunan läpi paljon hyviä kuvia.

Lauantaina ajelimme vielä käymään salmen toisella puolella. Mathildedalissa tuimme paikallisia liikkeitä pikkuostoksilla ja ajoimme sitten Teijoon, jossa kiersimme Sahajärven luontopolun ja katselimme kartanon, ruukin ja kirkon alueilla.

Meille sattui syksyn viimeinen lämmin viikko. Alkuviikosta oli niin lämmintä, että päiväsaikaan tarkeni t-paidalla ja loppuviikollakin sää oli kaunis, vaikkakin muuttui tuulen vaikutuksesta viileämmäksi.

Mökki oli aivan upealla paikalla ja palvelut olivat lähellä -  pienen venematkan päässä. Paljon tuli taas nähtyä ja koettua, valokuvat olkoon tästä todisteina.

Sivun alkuun

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com