Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Havanganjärvi, Virrat elokuussa Porvoo, lokakuussa

Havanganjärven Isosaari 2.-8.8

Naisväki ideoi ja järjesteli tämänkesäisen matkan, joka sijoittui minun viimeiselle ja Tuijan ensimmäiselle lomaviikolle. Kohteena oli pieni saari Virtain Vaskivedellä, Havanganjärven Isosaaressa. Kuvakooste matkasta löytyy täältä.

Kyseessä on 1800-luvun lopulta peräisin oleva pieni tupa idyllisessä saaressa. Eksoottisena erikoisuutena oli että saaressa oli lampaita sekä kanoja ja vuokralaisen velvollisuuksiin kuului niistä huolehtiminen.

Matkassa olivat meidän lisäksi mukana Tiia sekä Tampereelta Marja tyttärensä Emman kanssa. Emma oli hiukan vaille kaksivuotinen energiapakkaus, joka onneksi putosi järveen vain kerran viikon aikana, vaikka kovasti useamminkin yritti. Sunnuntaina iltapäivällä pakkauduimme Hannun lainaaman pösön kyytiin Tampereella ja ajelimme Vaskivedelle. Tuija tuli omalla autollamme suoraan Äänekoskelta, hänellä kun oli vielä työpäivä.

Omistaja oli meitä rannassa vastassa ja souti meidät tavaroinemme kahdessa erässä saarelle. Hän esitteli paikat ja selitti velvollisuutemme eläinten suhteen: kuusi lammasta ja olisiko ollut kahdeksan kanaa sekä kukko, yhdellä kanalla oli lisäksi puolentusinaa pikkutipua. Kaikki eläimet kulkivat saarella vapaasti. Ruokkia piti kerran päivässä ja tarkistaa että tuoretta vettä on tarjolla. Eräs EU-direktiivin vaatima velvollisuus oli, että lampaat piti laskea joka päivä. Kananmunia sai käyttää vapaasti, kuten teimmekin. Erityistä huomiota isäntä kiinnitti puuhellan sytyttämiseen: kylmä hella ja piippu vaativat runsasta paperin polttamista tuhkaluukussa, kuten saimme käytännössä havaita.

Tuija tuli hieman myöhemmin ja veneilimme hänet tavaroineen saareen.

Viihtyisässä rannassa oli hitaasti syvenevä hiekkaranta, lautta, pari isoa riippumattoa, intiaanikanootti sekä mukava sauna, johon vesi pumpattiin käsipumpulla kaivosta. Juomavesihuolto toimi kanisteriperiaatteella, Vaskiveden GT-huoltamolta haimme täydennystä.

Hellan lisäksi tuvan vierellä oli kesäkeittiö, jossa oli kaasuhella/uuni sekä kaasugrilli. Siellä teimme isommat ja käryttävämmät ateriat. Kylmälaitehuolto perustui pariin 20-litraiseen kylmäarkkuun, jotka toimivat aurinkosähköllä. Samainen sähkö tarjosi myös ledivalaistuksen huoneisiin sekä invertterin kautta mahdollisuuden ladata kännykkää. Kaikki kyllä viikoksi rajoittivat kännykän käyttöä vapaaehtoisesti, Tiiakin malttoi jättää Facebook-käynnit kertaan päivässä!

Elämä saaressa asettui nopeasti omiin uomiinsa: Marjalle ja Emmalle oli oma makuuhuoneensa, Tuija ja minä uinailimme tuvan puolelle viritetyssä parisänkyssä. Ensimmäisen yön Tiia nukkui tuvan nurkassa vanhalla hetekalla, mutta se narisi niin pahasti jokaisella kyljenkäännöllä, että majoitimme hänet saunatupaan: saipahan nukkua aamulla pidempään ja me säästyimme häiriöiltä.

Rutiineihin kuului myös kukon suorittama aamuherätys: joka aamu viiden tienoilla tämä kukkulan haltija kiipesi tuvan ikkunan alle kiekumaan sydämensä pohjasta. Onneksi siihenkin tottui ja ensimmäisen shokin jälkeen oppi nopeasti kääntämään kylkeään ja jatkamaan uniaan.

Kukko ja kanat hyörivät ja kuopivat tontilla, tuottaen puolentusinaa kananmunaa viikon aikana. Lampaat kulkivat kello kaulassa ympäri saarta pitäen aluskasvillisuuden aisoissa ja viritellen liukumiinojansa maastoon, eli jalkoihinsa kannatti katsella kävellessään. Yksi lampaista, se mustalammas nimeltään Godvina oli varsinainen seuraeläin: se tupsahti milloin mistäkin viereen määräävä katse silmissään: "Rapsuta! Heti!". Pakkohan sitä sitten oli rapsutella. Muut lampaat olivat enimmäkseen säikympiä, paitsi ruokinta-aikaan: silloin riitti tungosta ja säpinää.

Alkuviikolla kävimme Virroilla täydentämässä ruokavarantojamme sekä tutustumassa kaupunkiin ja sen kirpputoreihin. Poikkesimme myös Virtain perinnekylässä. Lähistöllä oli myös Myllyniemen tanssilava, mutta siellä olisi ollut tanssahtelua vasta lähtöpäivän iltana.

Torstai-iltana saapui seuraamme Marjan poika Ville viihtymään parissamme pari päivää. Saimme lisää pelaajia korttirinkiin.

Tyypilliseen tapaan lomaviikkomme oli kesän siihenastisista kaunein. Ei hellettä, mutta poutaa ja muutamina päivinä myös aurinkoista, sadetta saimme vain yhtenä yönä. Tuulet tosin olivat navakoita, mutta onneksi viikon mittaan kääntyivät pohjoisesta lännen puolelle, mikä hiukan lämmitti päiviä.

Kaikenkaikkiaan mukavaa hidasta elämää viikko hyvässä seurassa ja hyvillä ruuilla. Lauantaina täytyi sitten jo suunnata takaisin Tamperetta kohden liki helteisessä kelissä.

Kuvakooste matkasta löytyy siis täältä.

 


Syyslomalla Porvoossa 19.-25.10

Tuijalla oli vielä viikko kesälomaa jäljellä, joten päätimme lähteä etelään rantalomalle, eli varasimme Porvoon Husvikin kauniilla kalliolla sijaitsevan mukavan mökin viikoksi. Kuvia matkalta löytyy täältä.

Mökki oli varmaan jostain 80-luvulta oleva  pyöröhirsimökki, ulkovessalla ja kantovedellä, hyvällä avaralla saunalla varustettu. Kaivo oli parinsadan metrin päässä, eli vesi piti tuoda auton perässä kannellisilla ämpäreillä.

Rantakallio oli todella kaunis, tosin uimaan ei ollut asiaa kun laituri oli jo nostettu ylös. Kauniina kesäpäivänä tämä on varmaan loisteliaan hieno paikka.

 

Porvoon vanhassakaupungissa kiertelimme useampana päivänä, ihmisiä oli ajankohtaan nähden yllättävän paljon liikkeellä ja kaikki liikkeet olivat vielä auki, suurin osa myös sunnuntaina.

Muistamme käyneemme Loviisassa läpikulkumatkalla joskus parikymmentä vuotta sitten ja niistä ajoista on taloja remontoitu huomattavan paljon, tietysti historiallisia arvoja vaalien. Porvoolaiset vaikuttavat hyvin ystävällisiltä, saimme kävellessämme heti pari spontaania juttukaveria ja liikkeissä oli helppo aloittaa jutustelu, vaikkapa viittaamalla lattian tai seinännurkan vinouteen.

Kävimme myös aivan Porvoon eteläisessä kärjessä, eli Pellingin saaressa, joka on pienen lossimatkan päässä. Näillä saarilla oli kuulemma Tove Janssonilla kesäpaikka.

Kråkön saaressa oli komeita tammikujia ja siellä näimme merikotkapariskunnan. Valitettavasti emme vain ehtineet autosta ulos tarpeeksi nopeasti saadaksemme niistä lähikuvaa.

Museoista kävimme tutustumassa J.L.Runebergin kotimuseoon - joka muuten on Suomen ensimmäinen kotimuseo - sekä Porvoon museoon, joka sijaitsee vanhassa raatihuoneessa ja Holmin talossa. Museot ovat kauniita vanhoja rakennuksia ja henkivät vanhaa aikaa, Runebergin talon kalustus ja myös kasvit ovat suoraan siltä ajalta kun talo museoitiin pari vuotta Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen.

Piipariset kävivät poikkeamassa perjantaina-iltana, syömässä ja saunomassa, rauhoittumassa kiivaan työviikon jälkeen.

Lauantaina kävimme Loviisassa, jossa kiersimme Ehrensvärdin luontopolun, joka kulkee Rosenin ja Ungernin maalinnoitusten kautta, laskeutuen Loviisanjoen itäisen haaran rantaa.

Lehtometsä oli aivan lehtien vallassa, viikolla ollut myrskyntapainen oli pudottanut suurimman osan lehdistä puista.

Olimme tyttöjen kanssa Loviisassa kolme vuotta sitten Wanhat talot -tapahtumassa, mutta silloin tapahtuma vei huomioimme emmekä ehtineet kiinnittää huomiotamme 1700-luvulta peräisin oleviin maalinnoituksiin, joita tässä välissä oli ehditty hiukan suojata katoksilla.

Paluumatkalla poikkesimme Ilolan postimäellä, joka sijaitsee kymmenisen kilometriä Porvoosta Loviisaan päin vanhaa tietä ajettaessa. Postimäen alla on sijainnut vanhan kuninkaantien posti ja sen viereiselle mäelle ovat jääneet vanhat mäkituvat.

Alue toimii kesäaikaan museona ja sitä hoitaa Postimäen Kannatusyhdistys. Näin syksyllä aluetta voi kierrellä vapaasti, vaikkei rakennuksiin pääsekään sisälle.

Meille sattui taas erinomaisen hieno viikko kelien puolesta, lämmöt olivat parhaimmillaan kymmenen asteen tienoilla useana päivänä saimme nauttia auringosta ja vettä tihkutteli vain yhtenä yönä ja aamuna. Puolenviikon tienoilla oli parina päivänä myrskynpoikasta, eli voimakkaita tuulia, mutta se ei meitä maakrapuja haitannut kun ei tarvinnut vesille lähteä.

Porvoon alueelta jäi vielä kiertämättä useat kartanot sekä useat vain kesäisin auki olevat museot. Joten ehkä vielä joskus matkaamme tänne kesälomallamme.

 

Sivun alkuun

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com