Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Kesälomaviikko Seeterin kartanon Pehtoorin tuvassa

Syyslomalla Naantalissa 9.-12. lokakuuta

Tämänkesäinen lomaviikkomme suuntautui Somerolle, Seeterin kartanon pihamaalle. Matkakuvia löytyy täältä.

Matkaan lähdimme mökiltä lauantaina 19. heinäkuuta, Forssassa pysähdyimme ruokailemaan ja tutustumaan kehräämön alueella sijaitsevan Forssan museon näyttelyyn. Keli oli jo helteinen, kuten koko tuleva viikkokin.

Seeterin kartanolla meillä oli varattuna Pikkupehtoori, Pehtoorin tuvan eteläinen pääty. Se on täysin varusteltu idyllinen kahden hengen tupa, johon kuuluu puulämmitteinen pihasauna.

 
 

Pehtoorin tupa on kartanon vanhin rakennus, nykyinen kivinen päärakennus on 1930-luvulta.

Somerolla on kaikkiaan 11 kartanoa, todennäköisesti siksi että se on ollut Turusta Hämeenlinnaan johtavan Hämeen härkätien varrella tärkeä kauppapaikka.

Sunnuntaina lähdimme ajelemaan pieniä metsäteitä koilliseen Hiidenlinnaa kohden. Kyseessä on itseoppineen taitelijan Reino Koivuniemen elämäntyö betonista ja kivestä rakennettu linna joka toimi työskentely- ja näyttelytilana.

Yli 20 vuoden työn jälkeen taiteilija myi vuodenvaihteessa linnansa alppihiihtäjä Sami Uotilalle. 

Linna on sisältä hämmentävän komea, kaikki pinnat ovat puuta ja yhtään yksitoikkoista tasaista pintaa ei ole missään. Tilasta löytyy mm. maailman suurin, viisimetrinen puukko, maailman suurin kuksa, vara-Manu ja suuret puuveistokset yläkerrassa. Todella suuri harmi, ettei paikassa saanut kuvata.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, jos joskus satutte seudulle.

Seeterin naapurikartano on Hovila, 1600-luvulta peräisin oleva entinen ratsutila, myös Ihamäen kartanona tunnettu. Päärakennus on hiljattain kunnostettu museoviraston valvonnassa ja sitä käytetään kesäisin näyttelytilana ja vuokrattavana juhlatilana.

Saavuimme kartanolle juuri hirmuisen ukkoskuuron alla ja saimme nähdä Eero Aarnion ja Kyösti Variksen näyttelyn. Varis on graafikko ja kuuluisa erityisesti julisteistaan, Aarnio on sisustusarkkitehti ja muotoilja, jonka tunnetuin teos on pallotuoli. Jos muuten tulee koskaan tilaisuus istua kankaalla sisustetussa pallotuolissa, niin kannattaa kokeilla: kokemuksen äänimaailma on todella hämmentävä.

Illalla kierrämme vielä 4km pitkän Seeteri-sport ulkoilulenkin, joka kulkee loppumatkan kauniiden peltovainioiden lomitse ja käymme lopuksi uimassa Seeterin rannassa Hirsjärvessä. Järven vesi on ruskeaa, mutta ei kuitenkaan limaista niinkuin pohjanmaalla.

Maanantai valkenee tulisen kuumana. Ajelemme Saloon ja vietämme aikaa kirppisostoksilla ja kiertelemme vähän joen rantaa ja vanhaa puutaloaluetta. Totta puhuen Salossa ei tunnu olevan paljonkaan nähtävää. Ehkä siellä on keskitytty liian pitkään pelkkään Nokiaan?

Iltapäivällä ajelemme Halikkoon Wiurilan kartanolle jossa ihmettelemme golffaajien draiveja 92 hehtaarin kokoisella nurmella ja omituisen mallista päärakennusta, joka on italialaisen Carlos Bassinin suunnittelema ja valmistui 1800-luvun alussa.

Valitettavasti kartanon puoti oli mennyt jo kiinni, mutta piharakennuksessa oli taidetta näytillä.

Kartanolta ajoimme länteen muutamia kilometrejä katsomaan Pirunvuorella olevaa Vartsalan hiidenkirnua, joka on halkaisijaltaan 2,5m ja syvyydeltään 5,5m. Kirnu tosin oli vettä täynnä, joten pohjaa ei näkynyt.

Tiistaina kiertelemme Someron paikalliskohteita: ensin piipahdamme Pellavakeskuksessa, jossa on myyjänä erittäin puhelias rouva, kynttilänvalaja joka samalla valmistaa tuotteita myyntiin. Meille tuli mm. puhetta siitä, kumpi talkkuna - tumma vai vaalea - on sitä oikeaa ja hän järjesti meille maistiaset piimän kera. Kulinarististen arviointien jälkeen päädyimme vaaleaan tuotteeseen. Meillä oli niin kovasti puhuttavaa että myyjä meinasi unohtaa rahastaa ostoksemme, täytyi oikein erikseen muistuttaa!

Sitten ajelimme Hämeen härkätietä länteen Mäkilän traktorimuseolle, jossa on kolme hallia täynnä traktoreita ja muita työkoneita, vanhimmat 20-luvulta.

Virallisesti traktoreita on näytillä vähän toistasataa, mutta isännän kanssa jutustellessa hän myönsi että pari navettaa ja tallia on täynnä saman lajin tuotteita, joille ei löydy tilaa näyttelyhalleissa. Museon vintiltä löytyy myös paljon vanhaa maatalouteen kuuluvaa esineistöä ja työkaluja.

Seuraavaksi kävimme Someron kivimeijerillä taidenäyttelyssä. Näyttely itsessään ei ollut häävi mutta rakennus oli mielenkiintoinen ja katto-orrella istuskeli kolme pääskysenpoikasta

Sitten kävimme torppamuseolla, joka on kokoelma parisataavuotiaita rakennuksia. Sisälle ei päässyt joten tyydyimme kiertelemään ulkopuolta.

Poikkesimme vielä keskustassa sijaitsevaan vastaremontoituun  Kiiruun puistoon, jossa on Alpo Koivumäen kierrätysmateriaalista tehtyjä eläinaiheisia veistoksia.

Keskiviikkona pakkaamme reput mukaan ja ajamme Somerniemen kautta 2-tien varrella sijaitsevaan Liesjärven kansallispuistoon.

Alue on tiheämetsäistä moreeniharjua ja sen hienoimpia kohteita on Kyynäräjärven ja Liesjärven välinen Kyynäränharju, joka on parin kilometrin mittainen ja koko matkaltaan todella kapea, paikoin vain kymmenisen metriä leveä.

Pohjoisosassa olevalta Hyypiönkalliolta on kaunis näköala Tapolanjärven selälle.

Kiersimme kolmisen kilometriä pitkän Hyypiön reitin sekä Kyynäränharjun. Metsän suojassa ja järvien tasalla oli mukavasti suojassa auringon paahteelta. Ja vuokrapirtin kaivossa oli todella raikkaan kylmää vettä.

Alueen eteläosassa sijaitsee Korteniemen perinnetila, entinen metsänvartijan tila joka on noin viidentoista vuoden aikana entistetty viime vuosisadan alkupuolen kuosiin.

Tilalla järjestetään kesäisin tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan vanhoihin työtapoihin. Myös nyt oli meneillään lapsille suunnattu tapahtuma, jossa näimme mm. köydentekoa, kankaanvärjäystä ja muuta aktiviteettia.

Läheiseltä Ahonnokan niemeltä on kaunis näköala Liesjärven selälle.

Torstaina Hämeen härkätietä itään Tammelaa kohden. Ruostejärven rannassa pysähdyimme Hämeen luontokeskuksessa, josta löytyy paljon tietoa paikallisista luontokohteista.

Ajoimme myös Saaren kansanpuiston läpi. Siellä pysähdyimme uimaan uimarannalle. Pienen Suujärvi nimisen suppajärven vesi on kristallinkirkasta ja mukavan viileää.

Pulikoimisen ja nahankärvennyksen jälkeen jatkamme matkaa Tammelaan Mustialan kuninkaankartanolle, joka on jo 1800-luvun puolivälistä asti ollut maatalousoppilaitoksena.

Puiston puita kuvatessamme havaitsimme, että luonnon fraktaalisuus on tarkemmin katsoen tosiasia.

Paikalle oli myös saapumassa jonkin hotrodkerhon kokoontuminen ja näimme pari tyylikästä harrasteautoa.

Illalla Forssassa kehräämön alueella oli ehtootori, teemana Antiikki ja vanha tavara. Oikeastaan se oli pienimuutoinen pihakirpputori, mutta ihan mukava tapahtuma. Hauskinta oli yhdeksänvuotias pikkutyttö, jota kaikki luulivat pojaksi. Hän soitti pientä ksylofonia ja lauloi välillä. Vieressä oli lappu 'katusoittaja' ja hattu kolikoita varten. Todellinen lahjakkuus!

Kotimatkalla poikkesimme Torronsuon kansallispuistoon ja kävelimme parin kilometrin polun näkötornille.

Kyseessä on n. 30 neliökilometrin suoalue, jota on aktiivisesti saatettu takaisin luonnontilaan mm. patoamalla laskuojia.

Tornista näkee kauas ja Tuijakin uskaltautui lopulta kiipeämään huipulle asti.

Perjantaina otamme lunkisti: aamusella soutelemme Hirsjärven itäpäähän ja käymme jääkärilehdossa josta keräämme tammenterhoja; josko niistä saisi idätettyä mökille tammentaimen tai pari.

Bäddingin kioskilta ostamme limpparit ja jatkamme 52-tietä Saloon päin Häntälän notkoille.

Luontopolku kulkee kuvankauniissa notkoissa, joita on aktiivisesti palautettu lehmien laidunkäyttöön. Alueelta löytyy useita harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja, joita aiemmin on esiintynyt vain laitumilla.

Paahtavan kuumana päivänä jaksoimme kävellä vain perusreitin, Peuranpolku jäi käymättä. Lehmiäkin näimme vasikoineen.

Lauantaina on kotimatkan aika. Kiitämme kartanon emäntää mukavasta viikosta ja suuntaamme Hämen härkätietä kohti Hämeenlinnaa.

Letkun puodissa pysähdymme ostamaan jäätelöt ja teemme ostoksia puodin pihassa paikallisten tuotteiden myyjäisistä.

Renkossa pysähdymme Kattilakoskella hiukan tauolle ja pulahdamme patoaltaassa uimassa.

Härkätien varrella Renkossa on myös Härkätien kynttilä, Kiukkarin tilan 100 vuotta vanhaan navettavintille rakennettu useista teemahuoneista rakennettu kahvila- ja pitopaikka. Huoneiden teemoina ovat mm. enkelit, elefantit, arabian astiat jne.

Kannattaa ehdottomasti poiketa jos ohi ajatte, ulkoapäin ei koskaan uskoisi mitä vanha navetta sisäänsä kätkee.

Hämeenlinnassa poikkeamme vielä Aulangolla uimassa ja saavumme illansuussa mökille saunalämmitykseen. Taas erittäin onnistunut reissu, sekä kelien että myös nähtävyyksien ja aktiviteettien puolesta.

Ja niitä kuvia oli täällä.


 

Syyslomalla Naantalissa 9.-12. lokakuuta

Vietimme pidennetyn viikonlopun Naantalin kylpylässä lokakuun alkupuolella. Valokuvia on nähtävissä täällä.

Tulopäivänä tutustuimme kauniissa syksykelissä Naantalin vanhaan kaupunkiin, jossa kesähulinat olivat jo ohi. Saipahan kierrellä rauhassa.

Perjantaina olimme Turussa kiertelemässä antiikkiliikkeitä ja divareita, erinäisiä löytöjä tuli tehtyä, kumpikin.

Lauantaina oli sitten vuorossa kulttuuria teatterin muodossa, eli Logomolla oli esityksenä Kvartetti, "Sydämellinen komedia itsepäisistä ihmisistä, jotka eivät anna iän määritellä itseään".

Esityksen jälkeen illan jo hämärtyessä kiertelimme Vartiovuoren puistossa, tähtitornin nurkilla sekä kurkimme jo suljettua Luostarinmäen käsityöläismuseon aluetta aitojen takaa. Tämän jälkeen vielä kiersimme Samppalinnan mäen ja suuntasimme aurajoen rantaan, jossa jo pimentyneessä illassa sai muutamia hienoja valokuvia.

Sunnuntaina ajoimmekin Askaisten - Mynämäen - Rauman -Parkanon - Virtojen kautta kotiin Äänekoskelle. Mennessä pysähdyimme valokuvaustauolle Särkänsalmelle sekä tallustelimme hiukan vanhan Rauman katuja.

 

Oikein mukava ja rauhaisa oli meidän pikku lomamme, vettä emme saaneet niskaamme ja lämmötkin olivat - sunnuntaita lukuunottamatta - kymmenen asteen paremmalla puolella.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com