Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PERINNEMATKA 2012 MALTALLE

Olimme jo hyvän aikaa pohtineet, että joskus voisi tehdä täysin erilaisen perinnematkan, ja nyt sellaiseen sitten päädyimme. Matkan saimme kohtuulliseen hintaan ja kohde on historiallisesti kiinnostava - miehiä kun olemme, niin tuo 'historiallisesti' tarkoittaa enimmäkseen sotahistoriallisesti. Ja sotaahan Malta on kokenut historiansa aikana jokseenkin riittävästi.

Pienen valokuvakokoelman olen kerännyt tänne.

Sunnuntai 15.4.

Lähdimme puoliltaöin ajamaan Helsinkiin, lento lähti puoli seitsemän aikoihin. Lufthansa meitä kuljetti, Frankfurtissa vaihto. Lennot toimivat hienosti ja matkatavaratkin löysivät perille.

Asemalta ostimme bussilipun viikoksi: 12€. Maltalla bussilla pääsee joka paikkaan - vaikkakaan ei aina niin kovin nopeasti - joten se on järkevin tapa liikkua tässä pienessä valtiossa.

Hotellimme oli Bugibbassa, joka on maan pohjoisosassa sijaitseva, nykyään hotellien kansoittama entinen kalastajakylä. Siellä ei ole paljon nähtävää, joten päivämatkamme suuntautuivat aina sieltä poispäin. Sinne palasimme illalla aina päivälliselle ja nukkumaan.

Bugibbassa tuli taas todettua, että mahtava Google ei aina osaa kaikkea: se näytti hotellin paikan aivan väärään päähän pääkatua. Onneksi paikalliset ovat erittäin avuliaita, joten lopulta löysimme asuinpaikkamme.

Hotelli ei ole vanha, mutta huonon ylläpidon takia käytössä kulunut. Mutta halvalla matkalla kun on, niin täytyy tyytyä halpaan lopputulokseen.

Illalla syönnin ja ristiseiskan jälkeen meille maittoivat 11-tunnin yöunet.

Maanantai

Ensimmäisenä päivänä suuntanamme oli  Mdina, johon sitten lopulta pääsimmekin. Jouduimme tosin vastoin ennakkosuunnitelmia pysähtymään ensin Mostassa bussia vaihtamassa (erehdyimme kuuntelemaan bussiyhtiön edustajan neuvoa). Mutta tämän johdosta näimme Rotundan, eli Pyhän Marian kirkon, jonka komea kupoli näkyy lähes kaikkialle saaren korkeammille paikoille.

Lopulta pääsimme Mdinaan eli ”hiljaiseen kaupunkiin”, joka on Maltan entinen pääkaupunki ja yksi maailman parhaiten säi- lyneistä keskiaikaisista kaupungeista. Se on kooltaan vain 250 * 300 metriä, suunnikkaan muotoinen ja muurien ympäröimä.

Kävelimme kapeita kujia ja katselimme pohjois-Maltaa kaupungin pohjoisilta muureilta. Vierailimme myös luonnonhistoriallisessa museossa, josta tosin osa oli suljettu remontin vuoksi.

Oheisessa kuvassa näkyy perinteisiä Maltalaisia parvekkeita.

Seuraavaksi oli vuorossa Pyhän Paavalin katakombit, jotka olivat varsin vaikuttava kompleksi: tämä 3-4 vuosi-sadalta peräisin oleva hauta-luolastojen sokkelo levittäytyy yli 2000 neliömetrin alueelle ja yhdistyy kuulemma Pyhän Paavalin kirkon alla oleviin katakombeihin.

Kaikki vierailijat: toivokaa, ettei tule sähkökatkoja!

Kävimme vielä pikaisesti Pyhän Paavalin kirkossa, jossa meille esiteltiin Pyhän Paavalin luola, jossa tuo herra perimätiedon mukaan kolme kuukautta asusteli haaksirikkonsa jälkeen. Tämä Paavali on muuten aikamoinen kulttihenkilö Maltalla. Hänen nimensä näkyy oikeastaan kaikkien kaupunkien kadun- ja kirkonnimistöissä.

Päivä oli osittain aurinkoinen, mutta kovin tuulinen ja viileähkö.

Tiistai

Sadepäivä. Suuntaamme rantareittiä pääkaupunkiin Vallettaan, joka on muurien ympäröimä, kapeakujainen ja 1500-luvulla perustettu. Täältä löytyy runsaasti historiaa, museoita - tuoreisiin ja vanhempiin sotiin liittyviä - sekä palatseja ja ritareiden asuintaloja.

Ensin kävimme opastetulla kierroksella yhdeksännen markiisi de Piron asunnossa, Casa Rocca Piccolassa. Yli viiteenkymmeneen huonee- seen on kerätty huonekaluja 400 vuoden ajalta, ja opastus oli erinomainen.

Talon alla on suuret veden-keruukammiot, joihin on väli- tasolla sodan aikaan raken- nettu pommisuojat.

Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, ainoa yksityinen asunto yleisölle avoinna Vallettassa.

Kaupungin kiertelyn ohella ehdimme vielä käydä Sotamuseossa, jossa oli erittäin seikkaperäinen historiikki I- ja II-maailmansodista ja Malta merkittävästä osuudesta niihin. Meille yksi matkan ykköskohteista, ehdottomasti.

Kaupungissa oli jokin diplomaattinen tapahtuma, Suurmestarin palatsin edessä on kunniavartio ja se on yleisöltä suljettu, ja tulotie on tulvillaan mustia mersuja ja audeja. Poliiseja 'Pulizija' pulisee joka puolella.

Keskiviikko

Myrskytuuli yöllä, päiväkin jatkuu tuulisena, vaikka tosin poutaisena. Ajamme takaisin Vallettaan, jossa tutustumme Suurmestarin palatsissa asemuseoon.

Yksi sali on täynnä haarniskoita, niiden kehitysvaiheita vuosisatojen varrelta eri muodoissaan. Toinen sali on täynnä vanhaa aseistusta, miekkoja, peitsiä, jousia ja vanhoja tuliaseita.

 

Yksi mielenkiintoisimmista käyntikohteista on syvällä kaupungin muurien alla sijaitseva Lascaris War Rooms, jossa sijaitsi liittoutuneiden ilmavoimien johtokeskus. Meillä oli kaksi hienoa opasta, paikallinen asiantuntija sekä entinen brittiläisten asevoimien edustaja. Kaikille miehille pakollinen kohde.

 

Sitten siirrymme lahden toiselle puolelle Vittoriosaan, jossa käymme pikaisesti - museot sulkeutuvat jo viideltä - läpi suuren merimuseon ja kävelemme satamassa katselemassa paikallisten varakkaiden vaatimattomia venheitä.  Niemen kärjessä oleva St Angelo linnoitus oli suljettu yleisöltä.


Torstai

Aurinkoinen ja kuuma päivä tulossa. Etsimme pyörävuokraamon ja vuokraamme maastopyörät itsellemme. Matkamme suuntautuu saaren pohjoisimpaan osaan, lahden toisella puolella näkyvän Melliehan kaupungin kautta.

Melliehaan on tuskaisen kova nousu, joka pistää jalat hapoille jo heti alkumatkasta. Ja tulipa yksi likenneympyräkin kierrettyä väärältä puolelta, mutta poliisi ei onneksi lähtenyt perään oikaisemaan turistia rahallisesti.

Melliehan on pieni kaupunki korkealla kalliolla. Siellä(kin) on suuri kirkko ja kävimme myös tutustumassa pommisuojiin, joita myös niin monissa kaupungeissa on sijainnut.

Matka jatkui edelleen Maltan luoteisimpaan niemeen, josta näkyi pohjoisessa sijaitseva Gozon saari ja sinne lähtevän lautan satama. Seutu on hyvin kallioista ja louhikkoista.

Takaisinpäin täytyi tulla kiertotietä, koska lautta-asemalle tulevaa tietä levennettiin ja liikenne oli vain yksisuuntaista.

Ennen Melliehaa käännyimme länteen Kippari Kallen kylään. Kyseinen kylä on rakennettu vuonna 1980 samannimistä Robin Williamsin tähdittämää elokuvaa varten, ja toimii kesäisin lasten huvipuistona.

Rannikko täällä on muuten komeata kalliota.

Piiitkän nousun ja jyrkän laskun jälkeen ajamme akveduktin ohittaen pienen Manikatan kylän kautta takaisin Bugibbaan johtavalle tielle, ja hyvässä myötätuulessa päästelemme punoittaen takaisin kotikylään. Punoittaen siksi, että välimeren aurinko jättää tuulisella säällä pohjoismaiselle, talven jäljiltä kalpealle iholle niin kovin äkkiä polttavan jälkensä. Minulta ainakin paloi nenä, joka tätä kirjoittaessani kesii tähän näppäimistölle riekaleita.

Ajelimme vielä Bugibban niemen kärkeen, painelimme hotellille lepäilemään illaksi. Kävinpä uima-altaallakin pulahtamassa, mutta vesi oli niin kylmää, ettei siellä pitkään viihtynyt.


Perjantai

Ilmailumuseo oli tavoitteemme, mutta kohtalo ja Arrivan bussijärjestelmä ei meitä sinne johdattanut. Lähdimme lentokenttäbussilla X3 Rabatiin, ja vaihdoimme siellä bussia, koskapa  X3 ei pysähtynyt museon lähellä. Rabatissa katsoimme bussin valmiiksi, mutta koska sen lähtöön oli melkein tunti aikaa, bussiyhtiön edustaja sanoi meille, että menkää tällä toisella bussilla, hän sanoo kuljettajalle että pysähtyy ja jättää meidät museon kohdalla. Ja mehän tietysti uskoimme ja bussi ajeli onnellisesti risteyksen ohi. Ajattelimme viisaudessamme, että bussi varmaan tekee jonkin kierroksen ja jättää meidät sitten lähempänä museota, mutta kun ei. Kuski oli vain meidät unohtanut.

Eli ei ilmailumuseota, ja löysimme itsemme taas Vallettasta. Noh, siirryimme takaisin Vittoriosaan, jossa kävimme Inkvisiittorin palatsissa, jossa esitettiin mielestäni kovin siloiteltua kuvaa inkvisitiosta. Tai ehkä se paikallisesti onkin ollut kevyempää kuin mannereuroopassa, kuka tietää.

Paljon mielenkiintoisempi kohde olikin sitten Malta-at-war museo Vittoriosan muurien sisällä olevissa pommisuojissa, jossa esitellään siviilielämää sodan aikana. Myös täällä meillä oli erinomainen, innostunut ja asiantunteva opastus.

Lauantai

Ei paljon kerrottavaa. Huoneen luovutus kello 11 ja kotona sunnuntai-aamuna 03:20. Kaikki pelasi hienosti, on vain kovin puuduttavaa tuo matkustaminen. Yhden harmittavan seikan totesimme: Rabatin jälkeen tuo X3-bussi olisi mennyt sen ilmailumuseon risteyksen ohi, eli meidän ei perjantaina olis tarvinnut lainkaan yrittää sitä bussinvaihtoseikkailua. Että sellaista!

 

Mielikuvia Maltasta ja matkasta

Malta vastasi aikalailla odotuksia. Se on pieni, tiuhaan asuttu välimerellinen kaupunki, jossa sekoittuvat eri kulttuurien vaikutteet keskenään: vanhat kaupungit voisivat olla pohjois-afrikasta, bussikuskit Italiasta, niin ystävälliset kansalaiset kielellisesti voisivat olla vaikka britanniasta mutta ulkomuoto on selvästi paikallista. Olimme hyvään aikaan liikkeellä, sadekaudet olivat jo ohi ja helle ei vielä alkanut. Ja vaikka välillä, meidän makuumme, turisteja oli vähän liikaakin, niin verrattuna kesän sesonkiin todennäköisesti oli varsin rauhallista.

Maltalaiset ovat selvästi ylpeitä historiastaan ja varsinkin omasta kielestään, joka millään muotoa ei ole kuollut tai kuoleva kieli. Sitä käyttävät niin vanhat kuin nuoretkin jokapäiväisessä kommunikaatiossa. Ja turismiin on panostettu, museot ovat siistejä, informatiivisia ja erinomaisesti opastettuja. Opastus kannattaa ottaa aina kun sellainen on tarjolla.

Vaikka tuo ilmailumuseo jäikin hiukan kaivelemaan, niin reissu oli onnistunut, vaikkakin täytyy todeta että viikossa Maltan aika hyvin näkee, toiseksi viikoksi täytyisi jo alkaa miettiä tekemistä.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com