Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

PERINNEMATKA 2011 RUOTSIN ETELÄLAPISSA

Tänä vuonna lähdimme naapurimaahan perinnematkallemme juhannuksenalusviikolla. Ajatuksemme oli kiertää Ruotsin lapin etelärajan tuntumassa kiertävä Vildmarksvägen highway, 370 kilometrin mittainen reitti Vilhelmiinasta Strömsundiin.
Tie kulkee vehmaasta lehtometsästä korkeimmillaan 876 metriin lähelle Norjan rajaa, jossa taivaanrannassa siintävät puolitoistakilometriset lumipeitteiset huiput. Esite löytyy täältä (pdf -muotoisena).

Suunnittelun määrä oli mittava: heitimme rinkat ja teltat Seatin kyytiin ja ajoimme 950 kilometriä Vilhelmiinaan. Siitä jatkettiin sitten fiilispohjalta.

Kuvagalleria löytyy täältä.

Lauantai 18.6.

Ajopäivä, puuduttavat 950km Vilhelmiinan leirintäalueelle yöksi. Parit ristiseiskat illalla ja nukkumaan. Tuli testattua Raunon uusi hieno teltta.

Sunnuntai

Autosta akku tyhjä! Meillä oli mukana koneellinen kylmälaukku joka oli tyhjentänyt akun yöllä. Akun osto varmaan edessä. Onneksi saimme lisävirtaa leirintäalueen hoitajalta ja pääsimme liikkeelle.


Stalonissa jaloittelimme kosken varrella ja nousimme Stalonbergetin näköalapaikalle, josta saimme ensimmäiset kunnon näkymät ympäristöön. Paikalla lekottelevalla suurella haukalla tosin lieni vielä paremmat näkymät.


Saxnäsissä kävimme kahvilla ja saimme opastusta hyvään leiri- ja kalapaikkaan Grysjönissä Marsån suulla, kävelyä oli alle kaksi kilometriä. Siellä meillä oli tukenamme kota jossa oli mukava laitella ruokaa.
Iltapäivällä Arttu sai mukavan kokoisen taimenen, Rauno rakenteli loimutuslaudan ja söimme loimutettua taimenta lounaalla. Ei paha!


Illalla meni ylitse vielä massiivinen sade- ja raekuuro, joten tuli testattua telttojen pitävyys. Hyvin pitivät. Kylmä yö.

Maanantai

Lähdemme nousemaan tuntureille. Klimpfjällin jälkeen alamme olla puuttomalla alueella, missä kasvaa vain kanervaa ja jäkälää.


Porotokkiakin alkaa näkymään rinteillä. Lähellä rengastien pohjoisinta kohtaa leiriydymme pienen kävelymatkan päähän joen varteen.
Pojilla ei tänään ole kalaonnea, minä kiipeän läheiselle huipulle - tai se ainakin näytti läheiseltä - kuvaamaan komeita näkymiä.
Iltamissa alkaa jatkuva sade -  ei tosin mitenkään rankka sellainen.
Näiltä osin tie on muuten talviaikaan kokonaan suljettu, eli vain kesä- elokuussa pääsee autolla näille seuduille, muutoin täytyy turvautua moottorikelkkaan.

Tiistai

Koko aamun sataa, lekottelemme teltoissa melkein kymmeneen jotta saisimme leirin kuivana kasaan. Päivä näyttää niin synkälltä, että päätämme etsiä mökin seuraavaksi yöksi.
Rengastien luoteisimman ja korkeimman pisteen ohitettuamme alamme laskeutua jyrkästi ja pysähdymme Bjurälvenin maanalaiselle joelle, jonne on mukava kolmen kilometrin patikka.
Joki kulkee pitkiä matkoja maan alla ja ympäristössä on maa romahtanut monin paikoin kymmeniä metrejä syviksi supiksi paljastaen joen joksikin matkaa.


Hieno paikka!


Illalla vuokrasimme mökin Stora Blåsjön kylästä: loistavat varusteet matkamiehelle kuivauskaappeineen ja kenkien kuivaimineen. Oli mukava nukkua sängyssä.

Keskiviikko

Hieman parempi keli. Vuorossa oli vierailu Hällinsfallet nimisellä 35 metriä korkealla vesiputouksella, joka laskeutuu pitkään kanjoniin (jotkin lähteet puhuvat 43 metrin pudotuksesta). Hiukka massiivisempi kuin Suomen vastaavat!


Ajelimme sitten pikkuteitä Ormbäckeniin pienen joen varteen, leirin pystytimme aivan tien pientareelle. Illalla Arttu ja Rauno löysivät läheiseltä pikkulammelta varsinaisen ahvenapajan: pojat nostivat varmaan kolmekymmentä kalaa, ja tusinan ottivat niistä syömäkaloiksi.


Ahvenfilettä sitten söimme puolenyön aikaa hyvällä ruokahalulla. Kylmä yö jälleen.

Torstai

Palasimme Stalonin ohi Grotjaur nimisen pienen järven laskuojalle, jossa jälleen teimme leirin tien levikkeelle. Kalaa tuli iltasella jonkin verran, mutta tällä kertaa syömäkaloja ei otettu ylös.



Perjantai

Kotiinlähdön aika. Kävimme koskessa peseytymässä, ei ollut onneksi läheskään yhtä kylmää kuin tunturipuroissa aiemmin viikolla. Samat puuduttavat kilometrit toiseen suuntaan.

Loppukommentit

Erittäin mukava ja rento reissu, ei paineita ennakkosuunnittelusta ja vaikka kelit olivatkin vilpoisia, 8-14 asteen päivälämpöjä, ja ajoittain sateisia, niin se ei haitannut kun emme olleet maastossa kerrallaan yhtä yötä pidempään. Ja ajankohta oli hyvä: lumet olivat jo kadonneet mutta muita matkailijoita ei vielä juurikaan ollut.
Uskomattoman hieno reitti, jossa näkyy parin sadan kilometrin matkalla ympäristön muutos jonka nähdäkseen Suomessa täytyy ajaa tuhat kilometriä.
Tuolla seudulla voisi tehdä pidemmänkin vaelluksen joskus.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com