Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Ahvenanmaa 31.7. - 6.8.2010

Tänä vuonna päätimme suunnata auton keulan hiukan toiseen suuntaan kuin monina aiempina vuosina, eli lounaaseen Ahvenanmaata kohden. Rauno ja Arttu eivät kumpikaan olleet saarella aiemmin käyneet. Varailimme alkukesästä mökin Norra Skabbskär nimisestä saaresta Skarpnåtö:stä. Kyseistä mökkiä tarjosivat Britta ja Jalle Häger, jotka myös ylläpitivät mökkikylää ja polkupyörälauttaa.

Mökkimme oli valmistunut vuonna 1982 ja oli pienen rantasaunan ja puuvajan ohella ainoa rakennus saarella. Pienellä saaristolaisveneellä kesti reilun varttitunnin puksutella saarelle.

Ahvenanmaalle siirryimme saaristolautalla Kustavista, takaisin tulimme aikataulusyistä Siljan autolautalla perjantaina.

Kuvakooste matkasta löytyy täältä.

Lauantai

Lähdimme hiukan kahdeksan jälkeen Seatilla ajelemaan Tampereen kautta Kustaviin, jossa ehdimme lounastaa ennen kello 16:30 tapahtunutta lautan lähtöä Osnäsin satamasta Brändön saaren Åvan satamaan. Reilun puolen tunnin merimatkan päätyttyä ajelimme Brändön saaren Björnholman tienoille, josta leirintäalueelta otimme mökin yöksi.

Kyseinen mökki lieni jostain 70-luvulta peräisin, tunkkainen ja hiukan homeiselta vaikuttava, mutta saimme siinä yön nukuttua ilman että kukaan kuoli.

Sunnuntai

Aamulla suuntasimme kello 09:00 lautalle, joka suuntasi Torsholman satamasta Hummelvikin satamaan Vårdön saarella Ahvenanmaalla. Kyseinen matka kestikin jo reilusti yli kaksi tuntia ja pysähtyi kolmessa satamassa matkan varrella.

Hummelvikista ajelimme suoraan Maarianhaminaan - siis suoraan, eikä mutkien kautta niinkuin navigaattori ehdotteli.

Maarianhaminaa katselimme keskustaa, söimme lounasta ja kävimme ostoksilla ennen mökille siirtymistä noin puoli neljän aikoihin. Siellä meitä odotti terhakka Britta miehensä Jallen kanssa kauniissa maalaismiljöössä, johon kuului vanha päärakennus, lukuisia ulkorakennuksia sekä tietenkin tuulimylly.

Brittalta saimme avaimen ja pojille kalastusluvat. Jallen kanssa lähdimme veneilemään saarelle. Jalle ohjasti toista venettä ja Rauno meidän käyttöömme jäävää venettä. Kaikkine tavaroinemme juuri mahduimme kyytiin, ja parinkymmenen minuutin jälkeen Skarpnåtön pohjoiskärjen kierrettyämme saavuimme saarellemme.

Mökki oli hirsinen, varustettu kolmella huoneella ja keittokomerolla, kaasuhellalla ja -jääkaapilla. Erittäin viihtyisä, komealla paikalla kalliolla.

Rantakalliolla oli pienoinen sauna, johon tuli kaivosta vesi käsipumpulla. Vesi oli saaristolle tyypilliseen tapaan juomakelvotonta - juomaveden toimme astioissa tullessamme - rautapitoista ja lievästi mädille kananmunille haisevaa. Ensimmäisenä iltana käytimme kaivovettä peseytymiseen, mutta muina iltoina käytimme sadevettä mökin nurkalta.

Polttopuut olivat pienoinen pettymys: niitä ei ollut. Saunan lähistölle oli joskus - kunnosta päätellen ei tänä vuonna -  kaadettu pystyyn kuolleita lehtipuita, jotka olivat lojuneet ja lahonneet maata vasten. Niistä sitten pokasahalla ja kirveellä yritimme tehdä jotenkin palavia puita viikon tarpeiksi. Kuivemmat laitoimme puulaatikkoon saunan eteiseen ja kosteammat pinosimme saunan kuistille kuivumaan.

Sauna muuten oli mukava, nopea lämmittää ja riittävän tilava kolmelle.

Maanantai

Maanantaina oli vuorossa linnareissu. Ensin kävimme tutustumassa 1300-luvulla rakennettuun Kastelholman linnaan, joka nykyään on restauroitu varsin näyttävään kuntoon. Jos Ahvenanmaalla vierailee, tähän kohteeseen kannattaa varata pari tuntia aikaa.

Linnan lähellä on myös kruununvankila Vita Björn, joka oli saaren ainoa vankila lähes 200 vuoden ajan vuoteen 1975 saakka. Myös ulkoilmamuseo Jan Karlsgården sijaitsee lähistöllä. Kastelholman alueesta lisätietoa täältä.

Sitten - lievässä tihkusateessa - tutustuimme Bomarsundin linnoituksen raunioihin. Kyseessähän on sen kuuluisan oolannin sodan voittajien tuhoama, venäläisten alunperin rakentama, puolustuslinnoitus josta on jäljellä joitain muurinsegmenttejä sekä puolustustorni pohjoisella niemellä. Alueesta löytyy pdf-muodossa Ahvenanmaan maakuntahallituksen museovirasto julkaisu täältä.

Kotiinpäin suunnatessamme poikkesimme vielä linnavuorella - muutama kivi rivissä rinteessä - ja mökille veneillessämme satoikin jo varsin rankasti, joten sadepukuni tuli tarpeeseen - mistä pojat kateellisia olivat.

Illalla huomasimme että sade alkoi pyrkiä sisätiloihin, eli keittiöön tiputteli kattopaneelin saumasta vettä, tullen todennäköisesti savupiipun juuresta. Tästä ilmoitimme omistajalle, joka lupasi tulla seuraavana päivänä vilkaisemaan.

Tiistai

Tiistaina - joka valkeni sumuisena ja viileänä - ajelimme takaisin Maarianhaminaan jossa kiertelimme hyvän aikaa Pommerniin tutustumassa. Siinä toinen kohde joka on ns. pakollinen Ahvenanmaan kävijöille.

Pommernin jälkeen siirryimme lounastamaan erinomaiseen pieneen ruokapaikkaan nimeltään Pepparkvarnen. Paikka oli parin korttelin päässä ydinkeskustasta oleva idyllinen ravintola, jossa on erinomainen ruoka - kauniisti aseteltu ja erinomaista maultaan. Suosittelemme lämpimästi kaikille matkailijoille!

Illalla poikien lähtiessä kalaan saapui Jalle silikonipistoolin kanssa ja kipusi katolle vilkaisemaan. Hän paikansi huopakatolta yhden löystyneen naulan ja roiski silikonia muutenkin saumoihin. Eipä ainakaan kyseiseltä puolelta katto enää vuotanut.

Pojat toivat illalla puolentusinaa ahvenia, joita söimme myöhäiseksi iltapalaksi.

Keskiviikko

Koko yön satoi ja aamullakin tihuutti. Yritän järjestää meidät perjantaina saaristolautalle Kustaviin, mutta hepä eivät varaakaan suoria matkoja koko saariston läpi saman päivän ajalle. Eli saarilla olisi pakko yöpyä! Eli ainoa vaihtoehto on autolautta: Siljalta saamme varattua perjantaiksi lautan yhden jälkeen. 50€ kolme henkeä ja auto, ei ole paha hinta.

Lähdemme Eckeröhön tutustumaan metsästys- ja kalastusmuseoon, josta pojat tietysti kovin kiinnostuneita olivat.

Kävimme myös paikallisessa postilaitosmuseossa jossa oli minimaalinen näyttely postinkuljetuksesta kautta aikain. Kahvilasta tosin sai erinomaista pannunkakkua.

Kaupasta haimme evääksi savukalaa mökillä syötäväksi perunamuusin kanssa ja lähdimme taas veneilemään. Kyseisenä päivänä liippasi sen Veera-myrskyn reunama saaria ja meillä oli lievää rankempi matka, kipparimme Rauno sai keskittyä oikein tosissaan että saimme pidettyä keulan tuuleen päin ja että pysyisimme pinnalla perille - meikäläistä huonona uimarina ainakin pelotti tosissaan! Mutta suotta eivät pojat ole laivurikurssia käyneet ja ehjinä - vaikkakaan kaikki eivät aivan kuivina - pääsimme perille. Illaksi tyyntyi ja myrsky riehuikin sitten sisämaassa oikein kunnolla.

Torstai

Getalle. Tyyntä ja kuumaa. Kävelimme Geta-vuoren kahviolta alkavan noin viiden kilometrin mittaisen polun Getan luolille. Tässä se kolmas pakollinen kohde matkailijoille. Liekö tällaisia kalliomuodostelmia missään muualla Suomessa! Kuin painovoimaa uhmaten kalliokielekkeet roikkuvat tyhjän päällä.

Lisäksi kiersimme noin kolmen kilometrin mittaisen historiapolun, jonka varrella oli tietoa seudun historiasta. Mielenkiintoinen sekin.

Perjantai

Aamulla siivousta ja pakkaamista. Yhdentoista aikaan luovutimme avaimet Brittalle ja lähdimme Siljan terminaalia kohden. Tympeää jonottamista ja tympeää matkustamista, mutta puolenyön jälkeen olimme kotosalla.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com