Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vätsäri 4. - 10.8.2007

Lähdimme Artun ja Raunon kanssa perinnematkalle Vätsäriin, Inarijärven ja Venäjän rajan väliin jäävään alueeseen metsälappia.
Seudulla ei ole merkittyjä polkuja ja se on hyvin louhikkoista ja pieniä suojärviä täynnä.
Varusteina meillä oli kaksi telttaa tasan jaettuna kullekin, tarkoituksena olla viikko maastossa.
Keittovälineenä meillä oli Trangia, jota varten oli varattu kaksi butaanisäiliötä, aiemmilla matkoilla olimme käyttäneet Sinolia (siis polttoaineena!).

Allaolevia kuvia klikkaamalla saat näkyviin isomman version kuvasta.
Alimpana olevaan karttaan on merkitty leiripaikat L1 ... L4 ja autopaikat A1 ... A3.

Lauantai
Ajopäivä, lähtö kuudelta. Matkan, noin 900 km, jaoimme tasan kullekin.
Poroja oli paljon tiellä hyttysiä paossa Rovaniemen jälkeen, muutama tiukka väistö oli tarpeen.
Nellimin jälkeen päättyvää tietä oli jatkettu hakkuiden vuoksi, joten pääsimme lähemmäs ensimmäisen illan tavoitetta.
Ensimmäisen leirin teimme Kessijärven rantaan joskus iltaseitsemän jälkeen.

Sunnuntai
Kaunis aamu. Matka jatkuu pohjoiseen Matalajärven ohi Kuivaslompolan itärannalle.
Loistava leiripaikka, tukeva maa, vuolas puro, kaksi kunnon nuotiopaikkaa.
Artulle tuli illalla kaksi harjusta puron suulta. Lievää sadetta illalla.

Maanantai
Päiväretkelle lähdimme Kuivaslompolan ja Matalajärven välistä Kessijoelle. Märkää ja vaikeakulkuista suota, hyppimistä mättäältä mättäälle.
Kessijoessa on kaunis pieni koskentapainen, ei tosin kalaonnea.
Kessijoen ylitys pohjoispuolelle tehtiin kahlaamalla, Kuivaslompolan pohjoispuolitse takaisin leirille, jälleen kengät kasteleva suopätkä.
           

Tiistai
Aamupäivällä palailimme takaisin autolle noin kuuden kilometrin matkan. Metsänhakkuut täydessä käynnissä.
Ajoimme autolla Majavajärven länsipuolelle, lyhyt siirtymä järven luoteisrannalle. Helle nousee, seisova ilma, ensimmäisen kerran reilusti hyttysiä ja mäkäräisiä. Järvi oli vähän pettymys, rannat olivat matalia ja muutenkin vaikeita kalastamisen kannalta ja pohjoispäässä oleva joki oli lähes kuiva. Söimme kuitenkin ahventa illalla.

Keskiviikko
Pilvetön taivas, aamusta jo kuuma. Ajamme Nellimiin kauppaan, koska pojilta alkavat syötävät loppua.
Tarkoituksena leiriytyä Juggrjävrin rannalle, mutta leiripaikkaa on vaikea löytää, joten päätämme jatkaa pohjoiseen Faadarjävrin rannalle.
Haasteellista maastoa, mutta jäämme itärannalle pienen niemekkeen kohdalle, johon saamme teltat pienen matkan päähän rannasta.
Hautovan kuuma iltapäivä, veto pois kaikilta. Kesän lämpöennätys Ivalossa, hieman vajaa 30 astetta, onneksi tuulee.
Istumme illalla kaikki kivellä shortseissa jalat järvessä, se hiukan helpottaa.

Torstai
Teemme päivämatkan pohjoiseen Alakoskelle Inarijärven rantaan. Lähes täydellisesti onnistunut suunnistus menomatkalla.
Matkan komein koski, useita harjuksia. Lounas koskella ja paluumatkalle.
Matkalla kävelemme jonossa minä ja Rauno ensimmäisinä ja tallaamme ilmeisesti maa-ampiaisten pesään.
Viimeisenä tullut Arttu saa tusinan verran pistoja jalkoihinsa, onneksi ei mitään vakavampaa kuin lyhyt horkka teltassa illalla.
Suoritimme myös täydellisen harhautumisen suunnasta kun taivas alkoi pilvistyä. Opetus: Luota kompassiin, älä poropolkuihin!
Harjusiltapala, sadetta, ukkosta kiertelee kauempana mutta ei satu kohdalle.

Alunperin aioimme ajaa perjantaina  johonkin lähelle Inarijärveä, jossa olisimme saaneet leirin suhteellisen lähelle autoa ja lähteneet lauantaina aikaisin paluumatkalle. Kuitenkin koska pojilla oli tiukka aikataulu sunnuntaille ja kelin luvattiin huononevan, päätimme lähteä paluumatkalle jo perjantaina.

Perjantai
Synkkä ja viileä aamu, tummia pilviä mutta poutaa. Leiri pikaisesti kasaan hyvän sään aikana, aamupala ja matkaan autolle.
Kompassin mukaan suora reitti Juggrjävrin länsipuolelta metsäautouraa myöten autolle. Sää selkiytyy.
Käymme vielä pesulla Paatsjoessa ennen Nellimiä.



Matka oli verrattuna aiempiin vaelluksiimme Evolla, Oulangassa ja Hossassa sikäli erilainen, että minkäänlaisia polkuja ei ollut ja maasto oli haastavaa louhikoiden ja soiden vuoksi.
Rinkan kanssa matkaa tuli parisenkymmentä ja päivärepun kanssa viitisentoista kilometriä, joten matkojen pituudet eivät olleet päätähuimaavia, tosin todellinen matka lienee selvästi pidempi pakollisen maastoesteiden kiertelyn ja muun haahuilun vuoksi. Ainakin meikäläinen tunsi nilkoissaan jo torstaina-iltana matkan rasitukset, lähinnä epätasaisen maaston vaatimusten vuoksi.
Toinen merkittävä ero oli se, että suunnistus täytyi tehdä kartan ja kompassin avulla. Ja selkeiden kiintopisteiden puuttuessa - suo ja louhikko, niitä oli joka puolella - kompassisuuntima oli aina paras apu.
Kaikkiaan kaikille jäi matkasta hyvä maku; kelit olivat suosiollisia siten, että leirit saatiin aina tehtyä ja purettua kuivana, kaikki säilyivät ehjinä ja jaksoivat tehdyn matkan vaeltaa.

©2018 jukkalamminmaki - suntuubi.com